Sokeriaddikti ruokapöydässä.

Se, että ihminen päättää olla syömättä karkkia, suklaata, jäätelöä, pullaa, keksiä, pirtelöä, kakkua, piirakkaa, energiapatukoita, viinaa, sitä itseään eli sokeria, limpparia ja kaikkea sitä teollista sokeria mitä herkkuhyllyillä myydäänkin - niin sehän on vasta hyvä alku.

(välipointti: tässä ei nyt puhuta laihduttamisesta, vaan sokeriaddiktina olosta)

Sokeria on kaikkialla.
 
Löysin kirjastosta ihan sattumalta Sokeripommi - eroon sokeririippuvuudesta (Jonsson & Nordström) kirjan heti muutama päivä sen jälkeen, kun töissä olimme sopineet sokerittomuudesta ainakin työpaikalla tammikuun ajan. Herkkujen työpaikalla rahtaaminen oli taas lähtenyt ns. käsistä. Stoppi oli ihan hyvä ajatus siis. Itselläni tässä vielä sitten tämä "miksi syön gluteenittomasti, jos en hallinnoi sokerin käyttöäni" - ajatus vielä kuukausi kuukaudelta korostunut, joten olin niin valmis tähän sokerittomaan tammikuuhun.

Niin, olen siis lukenut noin puolet tuosta kirjasta ja oppinut, että sokeriaddikti tarvitsee todellisen intervention sokeriin ja totaalisokerittomuus pitäisi jatkua kolmen kuukauden ajan - ja todellakin sokeri pitää saada pois myös ruokapöydästä. Sen jälkeen voisi olla hyvällä tsäkällä kuivilla. Sokeriaddiktio on vain samaa sarjaa huume- ja alkoholiriippuvuuden kanssa - että kun sen on kerran itselleen hankkinut, niin se seuraa mukana loppuelämän. Ou jee.

Kolme kuukautta ilman sokeria. Ok. Ehkä jollakin ihan uskomattomalla mielenvarmuudella voisin olla kolme kuukautta ilman tämän tekstin ensimmäisen kappaleen herkkuja. MUTTA kun tässä ei olekaan kyse vain herkuista, vaan ihan se päivittäinen ruoka, jota nautitaan kotona, työpaikan lounasravintolassa, iltaravintolassa, hamppariravintolassa, kaverin kotona, sukujuhlissa, matkalla ollessa tai ihan missä vaan, jossa ruokaa ei ole tehnyt kuivilla hetkellisesti oleva sokeriaddikti - niin siinä on sokeria. Kirjan lopussa on lista asioista, joita tulee välttää ja sekin toki vain esimerkin omainen, niin voi pojat! Ei ihan joka kauppareissulla ehdi sitä listaa kyllä tarkistamaan. (Olen kunnon sokeriaddikti, kun lähden kieltämisen kanssa asiaa kohden.) Kirjassa nimittäin on MYÖS lista, jossa esimerkin omaisesti kerrotaan mitä sieltä kaupasta voisi mukaansa ostaa.

Mä aioin miettiä asiaa kaupassa ja ruokapöydässä ollessani ja antaa tälle asialle mahdollisuutta, koska mä tätä kuitenkin haluan. En ainakaan syö ketsuppia. Tuijottelin kiellettyjen aineiden listaa tässä aamulla ja ensiksi ohitin listan, johon oli kerätty varottavat jalostetut hiilihydraatit. Nehän mä olen jo sisäistänyt, ei tartte niitä tankata mieleeni. Mä varon niitä jo. Sitten tajusin ja sanoin itselleni,

puolitoista vuotta sitten sä oisit syönyt tuolta listalta kaikkea ja nyt et syö noista kuin ihan muutamia.

Toivo heräsi.

Hyvä minä.