Kirjan sisältö on monin kohdin kolahtanut, mutta monin kohdin mennyt mielestäni aika korkealta ja kovaa. Joissain kohdin joutuu vielä miettimään ennen kuin voi olla samaa mieltä. Kieltäytyminen toki kuuluu kunnon addiktin elämään. Jatkan kuitenkin kirjan loppuun, vaikka en ihan kaikkea siinä mainittua elämän vastoinkäymistä laittaisi sokerin piikkiin ....mutta....
...sitten luin lehtipinosta Voi hyvin-lehteä 9/2014 ja ihan kanteen oli kirjoitettu, että Kokeile uutta: viikko ilman sokeria!
Ajatelkaa, joku ihan kirjoittaa jutun siitä miten ollaan viikko ilman sokeria. Jos sokeri ei olisi vastaava tuote kuin huume/tupakka/alkoholi, niin miksi tämmöisiä juttuja kirjoitettaisiin meille kaikille luettaviksi? Ja kyseessä on siis viikko, ei kuukausi, ei vuosi, ei loppuelämä - vaan seitsemän päivää.
Toimittaja ei edes selviä ilman sokeria seitsemää päivää, vaikka kirjoittaa asiasta juttua.
Hän kuitenkin saa hyviä kokemuksia melko sokerittomasta elämästään - seitsemän päivän kokemuksella. Kyllähän tämäkin taas tukee sitä huumeajattelua, jos viikon melkein-lakolla saa jo tuloksia. Jos on joka päivä tissutellut alkoholia jo pitkään ja sitten on viikon kokonaan ilman, niin kyllähän sitä maailma varmaan kirkastuu. Voi sokeri.
P.S. Äsken sain mieheltäni suklaalevyn tuliaisena Tuurista - niin kuin aina. Ei tee pahaa olla syömättä sitä - kunhan sitä ei avata. Eilen olisin voinut nähdä itseni vetämässä koko levyn naamariin samantien, koska raskas työviikko olisi nollattu sillä hetkessä. Sokerilla on paljon voimaa, näin ainakin kuvittelen - vaikka sehän on vaan hiilihydraattia.
Moi Seena! Lueskelin tässä sun tämän vuoden ajatuksia sokerista. Itse olen nyt 11päivää ollut ilman sokeria (ei meillä lasketa, eipä!), ja ainoa vaihtoehto siihen on itse tehty, prosessoimaton ruoka, mitä tarvitsee syödä tarpeeksi usein. Itsekin tunnustaudun täysin sokeririippuvaiseksi, ja ainoa tapa päästä siitä eroon, on totaali kieltäytyminen. Mutta oletkos huomannut, että tämä sokerittomuus on sosiaalisesti vielä isompi juttu, kuin ruokalautasella? Itse koen ainakin suurta ympäristön painetta - "etkö sä vois vähän ottaa?" "Mä tein nyt sulle sitä viljatonta ja sokeritonta ruokaa, hukutin sen kyllä pekoniin ja juustoon, että se maistuisi edes joltakin." "Mites, mä laiton tähän tätä hilloa, eihän se haittaa, kun siinä on kummiskin marjojakin?" jne. Miksi kuka tahansa saa syödä vaikkapa perhepitsan ja litrasen pirtelön päälle krapulapäivänään, mutta se on ongelma, jos joku ei ota kahvipöydässä edes sitä kaurakeksiä... Toisaalta hymyillyttävää, toisaalta karmivaa.
VastaaPoistaOpin sokerista koko ajan enemmän, samoin sokerittomuudesta. Itsestäni parasta sokerittomuudessa on se, että iho voi heti paljon paremmin. Ja toki se, että jo tämän 11päivän jälkeen vaaka näyttää 5kg vähemmän, kun pahin pöhnä on häipynyt.
Mutta ehkäpä eniten olen oppinut ympäristöstä - hämmentävin argumentti oli asiallisen, keski-ikäisen, sairaanhoitaja tuttavani - "höh, toi on ihan typerää, aivot tarvitsevat sokeria. Varo vaan." What!! Itse syön toki juureksia, marjoja, hedelmiä ja vähän maitotuotteita, niissä kaikissa on toki niitä tarvittavia sokereita. Mutta ajatteleeko ihan oikeasti monikin ihminen niin, että mun on nyt pakko syödä tosta toi karkkipussi, munkki ja puoli litraa jäätelöä suklaa kastikkeella, kun mun aivot tarvitsee sokeria? Jäätävää.
Mä palaan tänne jatkossa lueskelemaan, että miten sulla menee :)
-Leena-
Itsekin olen ryhtynyt sokerittomuusprojektiin, koska olen aina ollut niin koukussa sokeriin. Aion itse asiassa olla koko tämän vuoden sokeritta ja hyvin on toistaiseksi sujunut! Olen lukenut asian tiimoilta mm. tuon Sokeripommin ja samaa mieltä olen kanssasi siitä, että kirjassa lennellään aika korkeissa sfääreissä välillä. Toisaalta tunnistan kyllä itseni tosi monesta kohdasta mutta toisaalta en (ainakaan vielä) näe sokeria aivan noin järisyttävänä yhteiskunnan vihollisena kuin Jonsson. Oma viholliseni se kyllä selkeästi on ja olo on jo reilun parin viikon sokerittomuuden jälkeen parempi kuin aikoihin. Paljon tsemppiä sokerittomuuteesi! :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Sosiaalisista tilanteista pitää postata ihan erikseen, mutta yleisesti ottaen Leena - I agree! Tsemppiä molemmille sokerittomuuteen. Itse yritän vähentää ja järkeistää ....ja katsotaan mihin tää vie.
VastaaPoista