Sokeriaddikti opiskelee kirjoista sokeriaddiktina olemista.

Sain luettua Sokeripommi-kirjan loppuun ja tulin siihen tulokseen, että minä olen toki sokeriaddikti - mutta tilanteeni ei ole tuon kirjan mukainen. Sokeripommissa lähdetään siitä, että addiktio on sairaus ja neurologiset eroavuudet aiheuttavat toisille suuremman mahdollisuuden ajautua addiktioihin. Sairauteen tarvitaan ulkopuolista apua oman toiminnan lisäksi. Tämä on varmasti totta ja uskon tähän, mutta en osaa ajatella, että minä voisin vedota mihinkään tämmöiseen. Sairautta ei ole mahdollista säädellä omien päätöksien voimalla. Siinähän on se porsaanreikä, että jos et pysty olemaan syömättä sokeria vaikka olet päättänyt - niin voit selittää, että siihen on neurologinen syy, jota ei vaan pysty päätöksellä parantamaan. Itsepetosta vai totta? Jokainen varmasti itse tietää, että missä kohtaa oma addiktio on menossa - jos esim. lukee tuon kirjan. Katsoo itseään peiliin. Tarvittaessa asiaan voi sitten hakea apua, jos tunnistaa itsensä kirjan oikeasti sairaasta ihmisestä.

Sokeripommi on kuitenkin hyvä sokerittomuuden puolesta puhuva kirja. Siinä on hyviä pohdintoja sokerin vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan, tarinoita sokerista vieroittuvista ihmisistä, ruokareseptejä ja listauksia ehkä yllättävistäkin asioista, joissa sokeria on. Suositeltava kirja kaikin puolin ja herättää paljon ajatuksia. Seuraavan kerran kun ihmettelen, että joku ei pysty lopettamaan tupakanpolttoa, niin voin miettiä, että mikä on sillä hetkellä suhteeni karkkiin.

Sehän oli kuitenkin hyvä ja helpottavaa, että ei löytänyt itseään Sokeripommi-kirjan sokeriyliherkkyydestä sairastavasta ihmisestä. Tilanne ei ehkä olekaan niin paha.

Nyt hain kirjastosta Pirjo Saarnian kirjoittaman Irti makeanhimosta-kirjan. Tämä on vuonna 2014 julkaistu uudistettu painos vanhasta kirjasta. Ihan uusinta uutta siis. Olen vasta alussa tämän kirjan kanssa, mutta luulen löytäväni itseni enemmän tästä kirjasta. Tässä kirjassa lähdetään siitä, että makeanhimosta voi päästä eroon helpommin kuin uskotkaan - ei tarvitse mennä katkaisuhoitoon, AA:han ja terapiaan. Tässä kirjassa on enemmän pohjana ruokailun järkeistäminen, verensokerin heilumisen tasaaminen ja fiksumpien ruokien ruokavalioon ottaminen. Mielenkiinnolla jatkan tätä kirjaa ja haen toisenlaista näkökulmaa sokeririippuvuuteen. Eikä tässä Saarnian kirjassa tarvitse lopettaa sokeria kaikissa muodoissaan kokonaan, kuten Sokeripommin "maailmakuvassa."

Irti makeanhimosta, Pirjo Saarnia (2014) ja Sokeripommi, Jonsson & Nordström (2005)