Ite syön.

Löysin julkaisemattomien blogitekstien joukosta tämän tekstin lokakuulta 2013. Silloin olen ollut juuri aloittelemassa gluteenitonta elämää ja huomaa, että olen hiukan ollut huolestenut elämän alkamisesta pyörimään liikaa ruoan ympärillä. Yritän itseäni kirjoittaa hommasta ulos, vaikka olenkin juuri tippumassa syvemmälle. Kaikki uusi on aina outoa. Kaloreista ja suosituksista en nyt reilun vuoden päästä ole sen viisaampi. Ystäväni oli laittanut tänään Kasvokirjaan, että oli aamulla kuluttanut 451 kaloria. Sitä katselin ja mietin, että jaahas onkos se nyt paljo vai vähän.

Tässä siis kirjoitus syksyltä 2013:

"Yhtenä päivänä jouduin yllättäin ravintokeskusteluun kuntosalin pukuhuoneessa. Eläkeikäinen naishenkilö, joka juttelee salilla aina kaikille, vaihtoi vaatteita ja huomasi mun syövän banaania. Mun syömisestä sai varmasti kimmokkeen kertoa, että oli tutustunut näihin uusiin ruokasuosituksiin. Jos nyt oikein muistan, niin niistä oli puhuttu aamuTV:ssä ja siellä oli kehotettu tutustumaan niihin tarkemmin kuin vain lukemalla tiettyjen iltapäivälehtien otsikoita ja ingressejä. Rouva oli sitten käynyt niihin tutustumassa ja minulle sekä kaikille, jotka olivat kuuloetäisyydellä, niistä kertoi. Kaikki lehtien otsikot (Eikö painettu sana olekaan totta?!) eivät kuulemma olleet ihan yks'yhteen varsinaisten suositusten kanssa, kun niitä tarkkaan luki. Mun täytyy myöntää, että en ole lukenut vanhoja suosituksia enkä näitä uusiakaan. Mun kuvitelmat terveellisestä syömisestä perustuvat ihan peruskoulussa viime vuosituhannella läpikäytyyn ruokaympyrään, kotikasvatukseen, naistenlehtiin ja "kaverilta kuulin, että" -tietoon.

Rouva kysyi sitten minulta, että mitä minä olen mieltä näistä uusista ruokasuosituksista? Mä olin ihan että en tiiä yhtään. Varmasti ovat ihan hyvät ja tieteeseen perustuvat - mutta jokaisen varmaan täytyy kuitenkin itse löytää se oma syömisen tasapaino.

Rouva oli, että ookoo ja jatkoi, että minkä verran kaloreita mä syön päivässä? Mä olin ihan että en tiiä yhtään. En osaa kaloreita laskea, että terveellisesti yritän syödä ja perusruoasta varmaan saan ihan hyvän kalorimäärän - napostelusta tulee niitä ylimääräisiä ja niitä yrittää tarvittaessa karsia.

Ymmärrettävästi se keskustelu loppui aika lyhyeen, kun toinen keskustelun osapuoli vastaa joka kysymykseen, että en tiiiä yhtään.

Tämä keskustelun yritys jäi kuitenkin mieleen. Kysymyksethän oli ihan aiheellisia. Varsinkin liikuntakeskuksen pukuhuoneessa ihmisen voisi olettaa tietävän mitä kansalaisen odotetaan syövän tai minkä verran itse syö. Pitäisi olla enemmän kiinnostunut ravinnosta ja varmaan niistä kaloreistakin.

Olen vain huomannut, että osaan syödä sen edellisen vuosituhannen ruokia ja ymmärrän niiden päälle - mutta nämä tämän vuosituhannen ruoat menevät ihan yli mun ymmärryksen. Kyllähän mä olen naistenlehteni lukenut (ja blogit myös) ja tavannut läpi erilaiset nykymaailman tavat syödä ja varsinkin olla syömättä sekä tutustunut kaikkiin superfoodeihin ja suuren maailman ihmeisiin. Näillä suuren maailman ihmeillä ei tarkoiteta mitään Amerikan herkkuja. Välillä olen seissyt kaupassakin superfood-hyllyn edessä ja tavannut niitä nimiä. Tuosta olen kuullut joskus. Olen kuitenkin jatkanut matkaani eteenpäin omia tuttuja tuotteita kohden. Kaikki uusi on kiinnostavaa, mutta ottaa aikansa sisäistää uusia juttuja. Uusilla asioilla on myös tarkoitus korvata vanhoja asioita ruokavaliossa - kaikkea kun ei kuitenkaan voi syödä. Mikä korvaa minkäkin ja varsinkin, että miksi?"

Siinähän sitä on ravintopohdintaa. Sitten vielä ihminen huomaa, että kaikki tuttu ja turvallinen ravinto on jatkettu sokerilla. Mihin sitä enäää voi uskoa? Sitä sokeria on maksamakkarassakin. Nih.