Sokeriaddikti ja ympäröivä maailma.

Sain muutaman kommentin pari postausta sitten siitä, miten voi olla vaikea olla ilman sokeria muiden ihmisten kanssa - varsinkin, jos on joku muukin ruokarajoite esim. viljaton, luontaisesti gluteeniton, maidoton, lihaton ja mitä näitä nyt on.

Se on kyllä totta. On helpompi ottaa tarjottu herkku vastaan ja syödä se, kun aloittaa vinkuvanku siitä, että kun mä en voi syödä tätä enkä tätä. Inhoan sellaisia ihmisiä, ja ta-daa - olen itsekin muuttumassa sellaiseksi. Elämä on. (tästä toki pois allergikot ja muuten oikeasti ruoka-aineista hengenvaarallisia oireita saavat, teitä en inhoa)

Tammikuussa en ole syönyt karamelleja enkä suklaata eli namilakko on pitänyt ihan ongelmitta. Muutaman kerran olen nyt syönyt jotain kastamisia, joita minulle on tarjottu. En mitään suuren suurta huonoa omaatuntoa niistä tunne, mutta olisihan sitä voinut jättää nekin ottamatta. Sitten olisi joutunut selittämään ja nopeammin pääsee, kun laittaa tarjotun herkun suuhun - mutta ei vedä koko pakettia keksejä, pullaa tai jäätelöä.

Töissä juttelimme eilen lounaspöydässä, että olisikin hyvä, että juuri se karkin mässääminen jäisi pois. Meillä töissä on todella tämä lomaltapaluu-lomallelähtö-juhlapäivä-jokainenpäivävoiollajuhlapäivä-kestitys lähtenyt ns. käsistä, jonka takia olemme (melkein) kaikki jonkinlaiselle sokerittomuuskuurilla. Siitä se ajatus sitten lähti.

Puhuimme myös, että töissä tarjottujen makeisten syöminen ei vähennä kotona syötyjen karkkien määrää, vaan tuntuu jopa lisäävän sitä. Karkkiin tulee tottumus ja jatkuva kaipuu. Kivasta tiimin toimintaa parantavasta karkkihetkestä on tullut rasite. Ehkä se on juuri se, miksi aina ei ole perjantai ja joulu on vain kerran vuodessa. Liika on liikaa ja siitä menee maku.

Karkkilakon pitämistä on toki helpottanut myös se, että siellä työpaikalla kukaan muukaan ei niitä karkkeja syö - mutta en ole niitä ostanut kaupasta, kioskista enkä huoltoasemalta. En ole syönyt miehen karkkipusseista enkä suklaalevyistä. Joku osa onnistumista on siis omaakin ansiota.

Näin ympäröivä maailma on siis sekä tukenut että ollut tukematta sokerittomuutta. Toisaalta itsehän sen valinnan tekee, että jättää sanomatta, että ei halua sokerillista tuotetta. Sokerin syömättömyyttä ei voi perustella sillä, että on autolla liikenteessä.

Näin se vähä-sokerisempi tammikuu on sitten kulkenut ja ihan ilman suurempia vieroitusoireita. Nyt kyllä huomaa, että kyllähän se suklaa ajoittain on mielessä. Välipaloja on hyvä olla saatavilla.

Oltuani 21 päivää ilman suklaata, näin suklaa-aiheisen kangastuksen. Olin näkevinäni, että työpaikan ravintolan karkkihyllyn valikoimiin oli tullut Fazerin Sinistä - tänään huomasin, että ei sitä edellenkään ollut valikoimassa. Se oli vain sokeriaddikti kuivalla aavikolla.