6. tammikuuta 2015

Istumatyöläisen taivas.

Jokunen viikko sitten olin aloittelijoiden porukkatreenissä kuntosalilla ja tutustuin tähän liikkeeseen. Ensi vedosta lähtien tajusin, että mun kroppa on yrittänyt jo vuosia kertoa mulle tästä liikkeestä ja yrittänyt vaatia tätä liikettä meidän jokapäiväiseen yhteiseloomme. Ihan jokapäiväisesti ei liikettä tehdä edelleenkään, mutta säännöllisesti kuitenkin.

Takaolkapääveto taljassa.

Se tunne, kun istumatyöläisen yläselässä venyy jotakin sellaisia paikkoja, joiden venymiseen ei ole uskonut enää vuosiin. Paikkoja, jotka ovat olleet vaan enemmän tai vielä enemmän lukossa.

Kirjoitan tätä tekstiä illalla ja mietin, että huomenna pääsen tekemään takaolkapäävetoa taljassa. Saako mennä jo nukkumaan, että huominen tulisi nopeammin? Samalla kuin sinä luet tätä, minä olen taljalla. Vähän venytellään ja sitten näytetään sille pientä painoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahduin!