Blogi täyttää tänään kolme vuotta!

Blogeilla on sellainen kaksoisrooli, että toisaalta niitä kirjoitetaan muiden luettavaksi ja toisaalta omaksi iloksi. Itse palaan usein omiin teksteihini. Etsin omia reseptejä. Muutamat tekstit tuovat aina hyvää mieltä ja tsemppiä eteenpäin. Välillä tarkistan, että koska joku asia tapahtuikaan. Rakennusprojektin aikana oli hyvä aina välillä katsoa vanhempia valokuvia ja huomata, että kyllä se projekti etenee - vaikka aina ei siltä tuntunut. Muutamaan kertaan olen kyllä ajatellut, että jospa laittaisi blogille viimeiseen pisteen. Sitten pienen tauon jälkeen olen ajatellut, että kyllä tämä kirjoittelu pääosin toimii mukavana hetkenä omien ajatuksien kanssa.

Jos tämä blogi olisi vain omaksi iloksi, niin sittenhän sen ei tarvitsisi olla täällä worldwidewebissä eli kyllähän lukijoillakin tässä oma tärkeä roolinsa on. Oikean elämän tutut voivat seurailla mitä nainen touhuilee ja tuntemattomat löytävät hakusanoilla toivottavasti hakemansa. Suosittuja hakuja ovat olleet Tampereen asuntomessuihin sekä rakennusprojektiin liittyvät teemat. Gwyneth Paltrow ja Jon Bon Jovi kiinnostavat myös paljon. Kolonoskopia-kirjoitus on myös löydetty jo useasti - jo sen takia blogi on paikkansa blogistaniassa ansainnut. Sitten se tärkein: Kiitos kaikista kommenteista. Jokainen kommentti on aina jännittävä avata, että mitäs täältä löytyy ja keneltä. Blogi muuttuu yksinpuhelusta keskusteluksi. Siksi kannattaa kirjoittaa verkkoon, ei laatikkoon.

Eletään aikuisesti nyt sitten ainakin vielä neljäs vuosi.