Kolonoskopia.

Blogin nimi Eletään aikuisesti innosti ja jopa pakotti minua kirjoittamaan tähystyksestä, jossa tällä viikolla taas kävin. Tämän kirjoituksen aiheena on nimenomaan kolonoskopia, jossa lääkäri tutkii taipuisalla tähystimellä koko paksusuolen peräaukosta ohutsuoleen saakka. Kolonoskopiasta kirjoittaminen tuli mieleen jo tutkimushuoneessa tiistaina, kun lääkärini edellinen potilas oli jättänyt tulematta. Tähystyksessä tulee käytyä säännöllisesti ja jotenkin tuntuu, että monesti edellinen asiakas on jäänyt tulematta. Jokainen varmasti ymmärtää, että joku toinen on voinut jonottaa paikkaa pitkään ja hän, joka jättää tulematta vie sen jonottajan(kin) ajan. Tähystyksiin liittyy varmasti aikasen liioiteltuja pelkotiloja, joista pääsisi, kun vaan saapuisi paikalle. Kirjoitan tämän tekstin siinä toivossa, että joku joskus googlettaa kolonoskopian ja saa tästä muutakin ajatusta kuin kauhun tutkimusta kohtaan.

Itselläni tämä kerta oli siitä erikoinen, että jouduin muutamaankin kertaan sanomaan ihan ääneen, että mä haluan tähystykseen just nyt joulukuussa, enkä vasta huhtikuussa. Mä halusin sen tiedon mun terveyden tilasta, joka voidaan saada vain tällä tutkimuksella. Sain tiedon ja se oli tällä kertaa hyvinkin positiivista - joten todellakin kannatti. Keväällä sain huonompia uutisia, mutta sain sitten sopivan lääkityksen - ja voin sanoa, että sekin kannatti. Verorahoille todellakin vastinetta.

Mutta miten se kolonoskopia etenee? (Käytän tässä jatkossa termiä tähystys, jolla tarkoitan kolonoskopiaa.)

Tähystys alkaa jo edellisenä iltana tai jos tähystys on iltapäivällä, niin sitten aamulla. Aloittamisella tarkoitan suolen tyhjentämistä. Sehän tapahtuu juomalla. Sairaalasta tai apteekista saat esim. Colonsteril-nimistä jauhetta, joka sekoitetaan veteen. Jotkut sekoittavat jauheen mehuun, koska haluavat peittää aineen makua. Itse suosittelen sekoittamaan veteen, koska jauheen ja mehun maku eivät välttämättä kohtaa mitenkään - ja seoksesta voi tulla ihan mitä vaan. Aine ei ole mitään nami-namia, mutta kyllä aikuinen ihminen sen juo. Mehua voi juoda sitten ohessa. Itse olen viime aikoina tyhjentänyt neljällä litralla nestettä. On ihan fiksua syödä vähän kevyemmin viimeiset päivät ennen tyhjennystä (jos ei satu olemaan notkuvien ruokapöytien ääressä kylpylässä).

Tyhjennys vaatii oman aikansa, pidä lämpimästi päällä, ota ihan rennosti, kuppi teetä välillä. Pientä epätoivoa voi esiintyä, jos kannu ei vaan tyhjene. On kylmä. Juo ja juo, mutta tuntuu, että vatsa ei lähde tyhjenemään. Epäilyttää, että onko suoli varmasti riittävän tyhjä. Yöllä tulee valvottua, kun suoli toimii edelleen. Epätoivoon ei kannata vajota. Jos normaalistikin pystyt pidättämään tarpeitasi, niin pystyt myös tyhjennyksen aikana. Suoli tyhjenee kyllä. Suolen ei tartte olla ihan putiputipuhdas. Sinulle saatetaan huomauttaa, että ei ole tyhjennys onnistunut ihan täysin (tohtori ei ollut siellä kylpylässä näkemässä niitä buffetteja), mutta se ei estä tutkimusta. Toki kaikki täytyy juoda ja prosessi viedä kunnialla läpi. Keväällä hoitaja kommentoi minulle, että tämähän on hyvä suoliston kesähuolto.  Positiivisen kautta tai sitten voit pyöriä itsesäälissä - onhan sekin välillä ihan puhdistavaa.

Tähystykseen lähtiessä kannattaa laittaa verkkarit jalkaan. Tähystyksen aikana vatsaan tulee paljon ilmaa ja heti hoidon jälkeen on mukava vetää jalkaan verkkarit, ei slimmejä farkkuja. Mukava pusero on myös hyvä olla, koska se päällä ollaan tutkimuksessa. Muuten ei tartte mitään ihmeellistä matkaan. No, reipasta asennetta. Gastro-osastoilla, Lahdessa että Hesassa, on tosi kivat henkilökunnat. Ilmoittaudut ja tuntuu aina, että sua on odotettu ja sun paperit on luettu. Kannattaa mennä ihan ajoissa, varsinkin ensikertalaisena. Heti on tosiaan hoitaja paikalla, joka kyselee kuulumiset ja kertoo tulevasta sekä ohjaa eteenpäin.

Tutkimusta varten vaihdetaan kertakäyttöhousut/-shortsit, jotka ovat takaa auki - mutta vain hyvin huomaamattomasti. Jalkaan laitetaan sairaalan sukat. Halutessaan voi vielä käydä vessassa.

Sitten päästään itse asiaan ja mennään maaten tutkimuspöydälle. Itse tutkimus kestää 30-45 minuuttia. Kerran olen ollut tähystyksessä joka kesti yli tunnin ja keskenkaiken vaihdettiin tähystävää lääkäriäkin, joten ainahan kaikki ei mene by the book. Mutta näinhän se on aina elämässä. Ensimmäinen tähystys minulle on tehty noin 15 vuotta sitten. Minua hoitaneet lääkärit ovat (melkein) aina suositelleet tähystystä ilman lääkitystä. Lääkityksen tuoma helpotus on nähty pienenä. Viime keväänä sain ensimmäistä kertaa lääkitystä kesken tähystyksen ja tämän takia minut lääkittiin tällä viikolla ennen tähystyksen alkamista. Minulle on viimeisen leikkauksen jäljiltä tullut kiinnikkeitä, jotka ovet tehneet suoleen hankalan mutkan ja tämän takia lääkäri näki lääkityksen tarpeellisena. Rauhoittava- ja kipulääkitys laitettiin suoraan suoneen. Tämän yhden lääketähystyksen ja useiden lääkettömien tähystysten jälkeen, suosittelen menemään ilman lääkitystä. Itse en huomannut suurempaa eroa tuntemuksissa lääkkeiden kanssa tehdyssä tutkimuksessa vrs. ilman. Toki, jos lääke jo sanana helpottaa sinua, niin go for it! Hoitsu sanoi ennen lääkkeen tykitystä, että nyt on kunnon huumeet - joillekin se varmasti tuo jo psykologisen helpotuksen!

Sitten, lääkkeen kanssa tai ilman, vaihdat muutaman sanan lääkärin kanssa. Muistan kun eilisen päivän, kun olin silloisessa Malmin sairaalan gastrossa ensimmäisessä tähystyksessäni ja nuori lääkäri selitti minulle mitä tulisi tapahtumaan ja esitteli sitä lähes kaksimetristä mustaa letkua, että tällä mennään - niin kyllähän siinä saattoi silmät aika teelautasina olla! Tieto kuitenkin varmasti helpottaa ja ystävälliset ihmiset ympärillä rauhoittavat. Seuraavalla kerralla sitten jutellaankin jostain ihan muusta, että ajatukset ovat jossakin ihan toisaalla. Itseäni ainakin tärisyttää aina etukäteen, mutta kun lääkäri pyytää kääntymään kyljelleen, niin olo on jo ihan ok. Nyt tää tehdään ja sit pääsee syömään.

Letku sujahtaa sisään ihan huomaamatta. Lääkäri vie letkua suolta pitkin eteenpäin. Letkun päässä on kamera ja sekä lääkäri että sinä itse pystyt seuraamaan letkun matkaa suolessa koko tutkimuksen ajan. Tarkkaa värikuvaa. Välillä ollaan selällään, välillä kyljellään. Tässä kohtaa tulee niitä raskaita osuuksia. Letku ei aina liiku mutkaisessa suolistossa smoothlisti, silloin lääkäri joutuu hinkkaamaan putkea edestakaisin. Paikalla oleva hoitaja tai kaksi hoitajaa auttavat tarvittaessa lääkäriä painelemalla vatsaa ulkopuolelta saadakseen putken liikkumaan halutulla tavalla. Se tuntuu inhottavalta, kun painoa on vatsalla paljon ja tekisi mieli sanoa hoitsulle, että lopettakaa. Lääkäri ja hoitajat kysyvät tuntemuksia ja ovat koko ajan todellä läsnä. Joutuu vähän puhisemaan, ehkä valuttamaan kyyneleitä ja tuskailemaan. Putki osuu suolen reunoihin ja ei se hyvältä tunnu, mutta siinä se menee. Tutkittavakin pystyy itse painamaan putkea, ainakin jos ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nämä ovat niitä hetkiä, joista varmaan liikkuu hurjimpia tarinoita. Se on kuitenkin vaan ihan sairaanhoitoa. Sitten taas helpottaa. Siinä kun on saanut osansa maailman tuskasta ja on sellainen olo, että eiköhän tää nyt olisi jo tässä - niin tuleekin vapauttavat sanat siitä, että ollaan perillä ja lähdetään palaamaan takaisin päin. Se meneekin jo paljon helpommin ja nopeasti. Tässä ohessa on tietysti saatu se tieto, miksi tähystys on todellakin ihan koko vaivan arvoinen. Niin kuin kirjoitin, niin koko ajan tutkimusta seurataan ruudulta ja suolen tilasta saadaan välitöntä informaatiota. Sellaista tietoa, jota ei millään muulla tavalla voi saada. Lääkäri napsii myös koepaloja vieden putken läpi pienet pihdit. Se ei tunnu miltään, näet vain kuin pienet pihdit nappaa suolen sisäpinnasta palasen. Se on aika absurdia ymmärtää siinä maatessa, että telkkarissa on oma suoli sisältäpäin kuvattuna. Siinä jää kuulkaa Luontoilta aika kakkoseksi!

Tutkimus on intensiivinen ja se menee nopeasti ohi. Olo on kuin liikuntasuorituksen jälkeen. Tutkimuksen aikana saa infoa suolen tilasta ja siitä tietysti heti jutellaan tutkimuksen jälkeen - joten luonnollisesti saatava hyvä tai ikävä informaatio vaikuttaa varmasti tuntemuksiin heti tähystyksen jälkeen. Epäilen kuitenkin, että muutaman kerran hengähdettyään moni tuntee todellakin elävänsä. Sitten noustaan ylös pöydältä, saa pillimehun, istutaan alas ja vaihdetaan omat vaatteet. Ilman lääkitystäkin voi hetken varata aikaa hengähtää ja lääkityksen kanssa muutaman tunnin ennen kotiinlähtöä. Hakija on hyvä olla.

Siinähän se sitten oli. Tunti elämästä. Sitten kevyesti ruvetaan taas syömään. Ei se lystiä ollut, mutta siinähän se meni maatessa. Eihän siinä kauaa mene, kun ajatukset ovat jo jossakin ihan muualla.