14. maaliskuuta 2011

Viikonloppu Helsingissä takana.

Oli mukava tavata ihmisiä ja lenkkeillä entisissä kotiympyröissä yksin ja ystävän kanssa. (Olisin kovasti halunnut juosta Malmin lentokentän ympäri, mutta ei sinne hiihtäjien sekaan mahtunut. Muuten oli hyvä juoksuviikko, nyt saa ihminen juosta kelien puolesta niin paljon kuin sielu sietää!)

Yhdet epäviralliset tuparit, yhdet viralliset tuparit, kahvikeikka ja kummipojan syntymäpäivät. Vatsa tuli täytettyä hyvällä risotolla, ihanalla salaatilla, kakuilla, namuilla, kekseillä, marjaisalla juustokakulla, mun suosikkicroisanteilla ja ties vaikka millä. Ihanaa Fresita-boolia muutaman lasin nautiskelin myös. Pitää muistaa pyytää resepti!



Kaiken riekkumisen keskellä Japanin tilanne nousi puheisiin. Menee pienen ihmisen ymmärryskyvyn yli tällaiset tilanteet. Hyvä varmasti niin, että ei ihan lamaannu. Lauantaina autossa kuunneltiin radiota. Säteilyturvakeskuksen mies kommentoi radiossa Japanin tuhoalueen ydinvoimaloiden tilannetta. Inhottaa aina se, kun asiantuntija sanoo, että ei oikein tiedä mitä tapahtuu. Ei hyvä. Hassua oli kuitenkin se, että suomalaiset olivat lähteneet apteekkeja joditableteista tyhjentämään. Itselle ei se kyllä tullut mieleeni.

Eilen eräs ystäväpiirini fiksuimmista tyypeistä kertoi omaa kantaansa näiden ydinvoimaloiden tilanteesta ja hän näki tilanteen olevan ns. hallinnassa. Painoin sanat sydämeeni, jossa voin niitä tutkailla. *hymy* Ihan tunnetasolta haluan kuitenkin hiukan kauhistella, että miksi näitä aikapommeja pitää rakentaa ja energian käyttöä vain lisätä, lisätä sekä vielä vähän lisätä. Tämä oli siis ihan tunnetason pölähdys.

Tästä jatketaan sitten taas tähän tulevaan/menevään viikkoon. Joko saa laittaa toppavaatteet pesuun ja pakata ne komeroon kesäloman viettoon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahduin!