"Hyvin sä siellä pärjäät..."

Eilen nautiskelin upeasta kevätpäivästä Seinäjoella. Osallistuin pieneen juoksutapahtumaan nimeltä Tassuralli. Komia on nimi. Juoksu järjestettiin jo 41. kertaa, joten perinteikäs tapahtuma kuitenkin.

Etukäteen olin netistä katsonut edellisten vuosien tuloksia ja ymmärtänyt juoksuun osallistujien olevan pääsääntöisesti paikallisten urheiluseurojen henkilöitä ja hölkkäsarjassakin tulosten perusteella lähinnä juostiin. Vuoden 2010 huonoin juoksija oli nopeampi kuin minä.

Itse kuitenkin halusin puolimaratonin käydä pyörähtämässä ja hölkkäsarjakin oli tarjonnassa, joten ei kai siinä muuta kuin ilmoittautumaan.

Kisassa juostiin kaksi kertaa 10,5 kilometrin lenkki. Osa porukasta juoksi lyhyempiä matkoja. Ensimmäinen kierros meni ihan ok, hiukan oli takkuista. Juoksin kuitenkin parhaan mitatun kympin aikani ikinä. Toinen kierros meni mukavammin, kun reitti oli tuttu. Kierrosaika oli melkein vartin hitaampi, mutta toinen kierros tuntui menevän paljon nopeammin. Tiesin olevani viimeinen, joten eipä ollut paineita!

Maaliin tullessa aika jäi hippasen alle 2:20, joten sehän oli uusi ennätykseni! Kymmenisen minuuttia viime keväältä otettu pois ajasta. Ei siis voi olla kuin tyytyväinen. Väsynyt, mutta onnellinen olin maalissa. Hiukan hämmennyin, kun heti maaliviivalla syliin lyötiin kahvinkeitin. Se oli siis paketissa. Oli osallistujien kesken sellainen arvottu ja se oli sitten minulle osunut. Osallistumismitalinkin sai. Se on kyllä tuollainen puinen pieni laatta.

Pukuhuoneessa juttelin nuoren naisen kanssa (yhtä nuori kuin minä siis). Hän oli kokenut juoksija, oli oikein maratonejakin juossut monta. Hän osasi valita juuri ne kaikki oikeat sanat, jotka minun oli hyvä kuulla siinä onnistuneen juoksun jälkimainingeissa. Hän juoksi myös fiilispohjalta. Ei ollut aikojen parantamisia koskaan miettinyt, vaan juoksu oli hänelle laadukasta omaa aikaa. Hän oli myös tulossa Tukholman maratonille ja oli siellä ollut ennenkin. "Hyvin sä siellä pärjäät, jos nyt juoksit puolikkaan tuohon aikaan ja olet ihan elämäsi kunnossa siinä heti juoksun jäljiltä." Lämmitti epävarmaa mieltä.

Joskus siis iloisiakin juoksupostauksia. Ei kai siinä muuta kuin huomenna taas tossut jalkaan ja hyvillä mielin matkaan. Mä olen katsokaas pärjääjien sukua.

Kauheaa laittaa tällaisia kuvia itsestä nettiin, mutta totuus on karua. Pakko vaan laittaa... kun katsokaa tuota numerolappua. Se oli paikallisen koulun sellainen kankainen naruilla sidottava numerolappu, joita käytetään koulujen hiihto- ja muissa kisoissa. Tosi symppis.