Vuoden ensimmäinen raksailu.

Eilen olin pitkästä aikaan raksalla töissä. Mun pääasiallinen tehtävä oli leikata levyistä kymmenen sentin paksuisia kaistaleita parvikerroksen lattian pohjaa varten. Siinähän sitä tuli mattoveitsen kanssa sitten heiluttua. Osallistuin myös liiman kanssa niiden lattiaan kiinnittämiseen. Mies sai hoitaa viimeistelyn eli akkuporakoneen kanssa heilumisen, kun se kone ei vaan ollut mua varten.

Autotallin työpiste, joka odottaa mua vielä tänäänkin.

Parvikerroksen lattia. Lattialämmitysputket ja niiden välissä noita kaistaleita sitten.

Jimin ensimmäinen visiitti parvikerroksessa.

Tänään taas mietin, että on se hyvä, että tässä nykymaailmassa ihminen vielä joutuu joskus ihan aikuisten oikeasti tekemään jotakin. Tiedättekö, että lattian tekeminen on tarkoittanut mulle kivan laminaatin (toisilla on ihan parkettia) valitsemista kuvastosta. Sitten se lattia tulee ihan klik-klik vaan valmiiksi. Mut hei uuno(tar), ei se ole lattian tekemistä - se on vain yksi osa lattiaa - se on se viimeistely. Siperia opettaa.

Sitäkin eilen mietin, että se on jännä miten aina puhutaan parisuhteiden kaatuvan näiden rakennusprojektien takia. Yhdessä tänään rakenneltiin ja minusta se on tosi mukavaa. Olen joskus ennenkin sanonut, että meidän avioliitto päättyy kyllä sitten, kun ainoa yhteinen tekeminen on sohvalla makaaminen. Mä luulen, että tämä rakentaminen on sitä kuuluisaa elämää. Kyllä sohvalla ehtii sitten taas maata, kun ensiksi on lattia sitä sohvaa varten.

Mies eilen viimeisteli alla näkyvää seinää, jonka takaa menee siis portaat (siis sitten joskus tulee menemään). Tässä kohtaa on siis se takkavaraus, joka on kaupungin leimatuissa papereissa ok - mutta johon palotarkastaja sanoi, että ei tule tapahtumaan. Mutta onhan siinä nyt komia seinä, joka näillä näkymin saa valkoista antiikkilaastia päällensä.

Tässä kuvassa on nuo parvikerroksen laidat jo myös ensiesittelyssä. Ne nousevat vielä muutaman sentin. Niiden takana on makuuhuone ja sinne ei todella näe, vaikka siitä se yksi väliseinä jätettiin nyt pois. Se oli hieno päätös!

Serkkuni S:n blogissa on tälle vuodelle teemana tehdä joka viikko joku uusi asia, jota ei ole aikaisemmin tehnyt. Hyvä idea ja hieno tapa pitää silmiä auki erilaisiin juttuihin kaavoihin kangistumatta. (Ehkä löytää itsellekin jotain hyviä kokeilemisen arvoisia ideoita.) Tuli hänen bloginsa mieleen eilen raksalla. Mulle tää raksailu on ihan harrastusluontoista, joten mä käyn vain nuolemassa kermat päältä, kun mies syö myös happamat osat - mutta mulle jokainen raksapäivä on ihan "mä en oo koskaan"- tyyppistä uusien asioiden oppimista. Uusien asioiden tekeminen virkistää mieltä ja tässä tapauksessa myös kehoa.