Hattaraa, hattaraa, hattaraa, jos mä sanon hattaraa, niin se on hattaraa.

Eilen oli Kansainvälinen Naistenpäivä. Mites sellaista juhlistettaisiin?
No, ruvetaan vinkumaan maailman pahuutta ja dissaamaan ruusuja, suklaata, skumppaa ja kaikkee mistä voitaisiin ikinä naisina tykätä. Katsotaan nenän vartta niitä, jotka haluavat nostaa naiseuttaan ja siitä nauttia. Naiseutta buustasivat eilen myös miehet ja sitä ei niin voi hyväksyä. Miehet määrittelevät naiset ja lyövät meitä, ottavat osansa jokaisesta meidän ansaitsemasta eurosta omaan palkkapussiinsa ja hekö sitten saavat meitä juhlistaa? Pois se meistä ja heistä. Tätä ei juhlita, eikä juhlisteta. Tästäkin päivästä on tehty joku uusi kaupallistettu ystävänpäivä, aivan hirrrrveetä. Miten tällaisessa ei-kaupallisessa länsimaassa voidaan kaupallistaa kaikki meidän juhlapäivät? Mä en niiiiiin voi hyväksyä tätä.

Mä vaan kysyn, että kumpi on tekopyhempää Naistenpäivän viettoa: itkeminen Kasvokirjassa naisten elämän vääryyksistä ja siitä, miten niiden takia ei voi juhlia vai se, että tässä pahassa, pahassa maailmassa antaa itsellensä ostaa ruusuja, suklaata tai mitä kullekin on kohdalle sattunut. Itselleni mm. banaani. Mun mielestä tekopyhempää on se Kasvokirjassa itkeminen. Jos jokainen naisen vääryyttä eilen julkisesti itkenyt on ryhdistäytynyt ja antanut aikaansa ja/tai rahaansa naisen elämän parantamiseksi, niin sitten se kaikki vinkuminen tuotti jotain tarpeellista.

Mä vaan sanon, että mun mielestä nainen saa olla ylpeä itsestään. Mikä olisi parempi tapa toimia esimerkkinä pienille tytöille ja naisille Suomessa sekä maailmalla, kuin tervehenkinen (henkisesti ja fyysisesti) suomalainen nainen, joka arvostaa itseään naisena ja antaa itseänsä juhlittavan iloon itse osallistuen.

Sen itkeminen, miten kauheata naisen elämä on, ei vie tätä maailmaa eteenpäin. Tottakai maailmassa naisen asema on huono. Todellakin. Jos asia todellakin sinua häiritsee, niin sitten tarttis varmaan tehdä jotain. Se, että ylenkatsoo miehen tuomaa ruusua ja halveksii kanssasisarien juhlintaa, ei paranna kenenkään päivää saatika elämää.

Naisten päivän epä-politisoituminen on meidän naisten asia. Emme voi ulkoistaa sitä jollekin muulle. Jos me haluamme siihen poliittisia paineita, niin niitä pitää itse tuottaa. Lahdessa (kuten muissakin kaupungeissa) järjestettiin myös poliittista naistenpäivän ohjelmaa. Lahdessa naisia tuli paikalle, mutta ei siellä massoja ollut paikalla. Siellä olivat ne kaikkien naisjärjestöjen aktiivit, jotka tekevät naistyötä läpi vuoden. He voivat ottaa vastaan myös ruusuja, koska he tietävät tehneensä omissa foorumeissaan sen, mitä naisen tulee toisen naisen puolesta tehdä. Kyllä itse seisoin eilen kolmisen tuntia kertomassa kehitysmaiden naisista ja keräämässä heille rahaa paremman elämän puolesta. Kehtasinpa sitten ottaa vastaan ruusut, suklaat, banaanin ja toivotukset ylpeänä itsestäni ja kaikista naisista, jotka elävät suuresti ja tekevät asioita - ja siinä ohessa tukevat kanssasisaria lähellä ja tarvittaessa kauempanakin.

Kaikki hattarapäivät tässä maailmassa on niin tervetulleita ja mä aion nauttia niitä kaikista. Tuokaa ruusut, suklaat, banaanit ja hattarat tänne - mä juhlin kyllä.