Sokeriaddikti ruokapöydässä.

Se, että ihminen päättää olla syömättä karkkia, suklaata, jäätelöä, pullaa, keksiä, pirtelöä, kakkua, piirakkaa, energiapatukoita, viinaa, sitä itseään eli sokeria, limpparia ja kaikkea sitä teollista sokeria mitä herkkuhyllyillä myydäänkin - niin sehän on vasta hyvä alku.

(välipointti: tässä ei nyt puhuta laihduttamisesta, vaan sokeriaddiktina olosta)

Sokeria on kaikkialla.
 
Löysin kirjastosta ihan sattumalta Sokeripommi - eroon sokeririippuvuudesta (Jonsson & Nordström) kirjan heti muutama päivä sen jälkeen, kun töissä olimme sopineet sokerittomuudesta ainakin työpaikalla tammikuun ajan. Herkkujen työpaikalla rahtaaminen oli taas lähtenyt ns. käsistä. Stoppi oli ihan hyvä ajatus siis. Itselläni tässä vielä sitten tämä "miksi syön gluteenittomasti, jos en hallinnoi sokerin käyttöäni" - ajatus vielä kuukausi kuukaudelta korostunut, joten olin niin valmis tähän sokerittomaan tammikuuhun.

Niin, olen siis lukenut noin puolet tuosta kirjasta ja oppinut, että sokeriaddikti tarvitsee todellisen intervention sokeriin ja totaalisokerittomuus pitäisi jatkua kolmen kuukauden ajan - ja todellakin sokeri pitää saada pois myös ruokapöydästä. Sen jälkeen voisi olla hyvällä tsäkällä kuivilla. Sokeriaddiktio on vain samaa sarjaa huume- ja alkoholiriippuvuuden kanssa - että kun sen on kerran itselleen hankkinut, niin se seuraa mukana loppuelämän. Ou jee.

Kolme kuukautta ilman sokeria. Ok. Ehkä jollakin ihan uskomattomalla mielenvarmuudella voisin olla kolme kuukautta ilman tämän tekstin ensimmäisen kappaleen herkkuja. MUTTA kun tässä ei olekaan kyse vain herkuista, vaan ihan se päivittäinen ruoka, jota nautitaan kotona, työpaikan lounasravintolassa, iltaravintolassa, hamppariravintolassa, kaverin kotona, sukujuhlissa, matkalla ollessa tai ihan missä vaan, jossa ruokaa ei ole tehnyt kuivilla hetkellisesti oleva sokeriaddikti - niin siinä on sokeria. Kirjan lopussa on lista asioista, joita tulee välttää ja sekin toki vain esimerkin omainen, niin voi pojat! Ei ihan joka kauppareissulla ehdi sitä listaa kyllä tarkistamaan. (Olen kunnon sokeriaddikti, kun lähden kieltämisen kanssa asiaa kohden.) Kirjassa nimittäin on MYÖS lista, jossa esimerkin omaisesti kerrotaan mitä sieltä kaupasta voisi mukaansa ostaa.

Mä aioin miettiä asiaa kaupassa ja ruokapöydässä ollessani ja antaa tälle asialle mahdollisuutta, koska mä tätä kuitenkin haluan. En ainakaan syö ketsuppia. Tuijottelin kiellettyjen aineiden listaa tässä aamulla ja ensiksi ohitin listan, johon oli kerätty varottavat jalostetut hiilihydraatit. Nehän mä olen jo sisäistänyt, ei tartte niitä tankata mieleeni. Mä varon niitä jo. Sitten tajusin ja sanoin itselleni,

puolitoista vuotta sitten sä oisit syönyt tuolta listalta kaikkea ja nyt et syö noista kuin ihan muutamia.

Toivo heräsi.

Hyvä minä.

Sokeriaddikti ilmoittautuu.

Vuosi ja kolme kuukautta sitten päätin, että vähennän ihan huomattavasti gluteeinin käyttöä, koska halusin tehdä parhaani estääkseni/hidastaakseni seuraavan autoimmuunitaudin puhkeamista kehooni crohnin taudin seuraksi. Päätös on pitänyt ja se on ollut yllättävänkin helppoa ja laittanut miettimään ruokavaliohommia muutenkin. Gluteenittomaan (98%) ruokavalioon siirtymistä mietin pitkään - oli vaikea nähdä elämää ilman pastaa ja croisantteja - leipää, korvapuusteja, lakritsia, olutta. Nyt jälkikäteen tuntuu ihan käsittämättömältä, että aikuinen ihminen oikein miettimällä miettii, että croisanttia ilman ei ehkä pysty olemaan. Jotenkin tuo päätös pyöri loppuvaiheessa todella tuon rasvarinkelin ympärillä. Sovin jopa itseni kanssa, että croisanttiin pidän veto-oikeuden - nyt se on kääntynyt jopa niin että nimenomaan croisantin kohdalla en anna periksi.

Koko tämän gluteenittoman vuoden ja kolme kuukautta olen sitten miettinyt sokeria ja sen vähintään yhtä suurta merkitystä autoimmuunitaudeille kuin vehnällä. Tiedän, että sokerin käyttöä pitäisi vähentää ihan olennaisesti ja nyt olen taas niiden samojen kysymysten äärellä - joiden ei pitäisi olla aikuisten elämää - että miten sitä voisi olla ilman sokeria. Rakastan kaikkea makeaa. Yhden merkittävän askeleen olen jo ottanut, kun olen valkoiset jauhot saanut pois ruokavaliota - huonoja hiilareita on jo vähennetty.

Niin. Töissä on muutamien työkavereiden kanssa alkamassa tänään sokeriton 30 päivää. Alunperin oli tarkoitus olla syömättä karkkia, jota meillä on töissä paljon tarjolla - ja paljon sitä myös menee. Sitten se laajeni muuhun makeaan --- ja nyt vähitellen muihinkin huonoihin hiilareihin.

Toisille tämmöinen 30 päivän herkkulakko voi olla aika so last season, toisilla saattaa mennä 30 päivää ilman makeaa ilman sen kummempia lakkoja - ja sitten ollaan me, joille tää on so this season ja tuskaisia päiviä tulossa.

1. Oletko kuluneen vuoden aikana syönyt enemmän makeisia kuin olet ajatellut ja/tai jatkanut niiden syömistä, vaikka olet päättänyt lopettavasi?
2. Oletko kuluneen vuoden aikana lyönyt laimin arkisia toimiasi, koska olet syönyt liikaa makeisia?
3. Oletko kuluneen vuoden aikana tuntenut, että haluat tai että sinun täytyy muuttaa syömistottumuksiasi tai tapaasi syödä makeaa?
4. Onko kuluneen vuoden aikana joku, esimerkiksi perheenjäsenesi tai ystäväsi, valittanut syömiesi makeisten määrästä?
5. Oletko kuluneen vuoden aikana ajatellut pakkomielteisesti, koska saat syödä tai ostaa makeisia?
6. Oletko kuluneen vuoden aikana käyttänyt makeisia tukahduttaaksesi tunneperäistä epämukavaa oloa kuten alakuloisuutta, vihaa tai surumielisyyttä?
Jos vastasit kahteen tai useampaan kysymykseen myöntävästi, vaara on suuri, että sinulle on kehittynyt väärinkäyttö- tai riippuvuussuhde sokeriin. 

Juu vastasin kyllä kahteen tai useampaan kysymykseen. Nyt pitää enää selvittää onko mulla väärinkäyttö- vai riippuvuussuhde - tai molemmat.

(kyselyn lähde: Sokeripommi, Eroon sokeririippuvuudesta / Jonsson & Nordström)

Uusi vuosi 2015.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille.

Blogitie on ollut hiljainen, mutta mukavasti on vanhoista teksteistä ollut iloa lukijoille. Taustalla pystyy tutkimaan, että reseptejä on käyty ihmettelemässä, matkusteltu minulle tuttuihin kohteisiin, muutkin ovat taloja rakentaneet ja siellä kolonoskopiassakin on moni käynyt kärvistelemässä. Ei kai tähän voi muuta todeta kuin että KVG toimii hienosti.

Vuoden vaihtuminen luo jonkinlaista rytmiä tähän maailmaan. Välillä kun on ihan sekaisin, että onko mikä vuodenaika menossa ja montako viikkoa mihinkin on aikaa - ja oliko nyt tiistai vai torstai - niin tämän vuoden vaihtumisen jotenkin minäkin ymmärrän.

En myöskään katso pahalla lupauksia seuraavalle vuodelle. Jotkut niistä onnistuvat ja sehän on hienoa! Jos ei onnistu, niin jokaisen viikon aloittaa maanantai, jolloin lupauksen voi laittaa taas toteutukseen. Elämäähän tämä vain on.

Muutamana vuotena tein sellaisia virallisia lupauksia, joita olen kirjoittanut myös tänne blogiin. Silloinhan tulee juuri se ongelma, että ne lupaukset pitää myös lunastaa. Kohtuullisesti niitä on lunastettukin - että ehkä ongelmallisempaa kuin se lupaus, on se matka lupausta kohden. Jaksanko lähteä sille matkalle, onko sitä motivaatiota?

Näihin aatoksiin lähden vielä lepuuttamaan itseäni ja samalla orientoitumaan tähän alkaneeseen vuoteen kirjallisuuden parissa:

Tiikerikakku (glut. ja lakt. tai ihan perus)

En edellenkään leivo usein, mutta tämä gluteeniton elämä on innostanut minua leipomaan enemmän kuin aikaisemmin. Nyt oli ensimmäinen gluteeniton tiikerikakku, josta tuli vahingossa myös laktoositon. Tämän voi tehdä erikoisruokavalioille sopivana tai ihan normina vehnää ja maitoa sisältäen.

Taikina

200g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa
3 dl gluteenitonta jauhoa (vaaleeta, hienoa) tai vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta

Tummaa raitaa varten

1-2 rkl raakasuklaajauhoa tai kaakaojauhetta
3-4 rkl kermaa, maitoa, soijamaitoa tms.

Vatkaa voi ja sokeri, lisää munat yksitellen ja vatkaile. Sekoita kuivat keskenään ja sekoita hiljakseen taikinaan. Tummaa raitaa varten ota desin verran taikinaa ja sekoita siihen raakasuklaa/kaakaio ja maito/soija tms. Sitten kakkuvuokaan vaalea kerros - tumma kerros - vaalea kerros. Uuni pariin sataan asteeseen ja paista noin 45 minuuttia. Kannattaa tsekkailla, että ei rupea palamaan.

Alkuperäinen ohje on otettu vesiperhonen.blogspot.fi - blogista.

Itse siis vaihdoin kaakaon raakasuklaajauhoon ja kerman soijamaitoon.

Ensi kerralla kokeilen laittaa vaaleaan taikinaan sitruunaa.

Raita oli toisella puolella kakkua paksu ja toisella näinkin kapea.

Makea piirakka - kananmunaton, tarvittaessa gluteeniton ja tarvittaessa laktoositon.

Tänään hain metsästä kesän ensimmäiset mustikat. Ei ihan koko piirakkaa saanut mustikoilla tehtyä, mutta täytettä jatkettiin sitten omenoilla.

Tässä on helppoakin helpompi piirakkaohje, joka on muunneltavissa monenlaisille syöjille.

6- 8 palaa
 

2dl piimää (tarvittaessa laktoositon)

3dl Fin mix hieno jauhoseosta tai normivehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1-2dl sokeria oman maun tai piirakan käytön mukaan

Täytteeksi:

 Erilaisia marjoja tai hedelmiä

Yhdistä kaikki ainekset sekasin kunnolla ja kaada seos voideltuun 17-20 senttiä halkaisiljaltaan olevaan piirakkavuokaan tai valurauta pannuun, lusikoi päälle marjoja/hedelmiä/sokeria/kanelia ja  paista 200 asteessa 25-35 minuuttia.

Nauti piimälasillisen seuraksi. 

Resepti poimittu: http://laaxojnas.blogspot.fi