Mitä sille kuntosaliharrastukselle kävi?

Keväällä kirjoitin uuden harrastuksen aloittamisesta, kun sairauteni takia pitkät lenkit eivät enää olleet to-do-listan kärjessä. Aloitin käymään jumpissa sekä kuntosalilla. Kuntosali oli mulle ihan totaalisen ei-mun-juttu-ollenkaan. Olen kuitenkin saanut erinäisissä kuntotesteissä karua mustaa valkoisella huonosta lihaskunnostani vrs. aerobinen kunto. Otti kuitenkin aikansa hyväksyä asia ja todeta itselleen, että et voi loputtomasti vain todeta, että kun mä nyt vaan en oo vahva.

Pari kertaa keväällä treenasin PT Sinin kanssa ja kävin pari kuukautta itsekseni salilla ja samalla jumpissa. En nyt mitenkään rakastunut palavasti kuntosalilla käyntiin, mutta totesin, että treeni on aika nopeasti tehty hyötyynsä nähden. Pieniä korotuksia sai painoihinkin. Loppukesästä jumpat veivät mukanaan ja jokunen viikko tässä meni taas ilman salilla käyntiä. Annoin itselleni sitten luvan, että olen syyskuun loppuun asti ilman kuntosalia ja sitten lokakuun alusta jatketaan saliohjelmaa. Joutui vähän niinkuin odottelemaan sitä aloitusta, herättää mielenkiintoa. Tällä viikolla sitten taas aloitin salitreenin. Mukavaa oli, että viimeaikaiset jumppailut ja raksaraivailut olivat kuitenkin sen verran auttaneet, että painoja sai taas korotella. Nollasta kun lähtee, niin kehitys kehittyy nopeasti. PT Sini lähti kesällä toisiin töihin ja mä tapasin eilen pikaisesti myös PT Hennariikan, jolle mun asiakkuus oli siirtynyt. Juttelin Hennariikalle, että yläkropan tekeminen on se haastavin vaihe, kun pikkulihaksieni kanssa yritän löytää sitä oikeaa balanssia liian kevyiden ja liian painavien painojen välillä. Lisäksi teen vain näitä ohjelmassani olevia liikkeitä - olisi mukava oppia enemmän vaihtoehtoja. Keskustelun päätteeksi sovittiin, että sisällä oleva parituntinen käytetään 30 minuutin erissä erilliseen yläkroppatreeniin. Ensimmäinen yhteinen treeniaika on vasta parin viikon päästä, jotta saan salitreenin taas ensiksi käynnistettyä itsekseni - mutta kuitenkin tietoisena, että joku odottaa mun salilla nyt käyvän.

Kuntosalitreenin kanssa katsotaan taas eteenpäin.

J.K. Kuntosalitreenaus ja nämä kaikki fitness-hommat on tosi hot tänä päivänä. Ihan kaikenlaiset naiset tuntuvat nyt treenaavan kaikenlaisiin kisoihin ja haluavat lavoille. Muutama tuttu treenaa myös ja heidän blogejaan on tuossa seurattavien listoilla. Kiva seurata heidän matkojaan kisakuntoon ja ehkä saada napattua vinkkejä ja intoa salitreeniin. Kuntotestin tulos huonosta lihaskunnosta on kuitenkin se isoin motivaattori. Ei tässä enää nuorruta.

Ite kasvatin.

Tällä viikolla on muutaman kerran käynyt mielessä, että tänä syksynä tulee kaksi vuotta siitä kuin viimeksi värjäytin hiukseni. Myönnetään, että on aika pinnallisen asian vuosipäivä tämä. Asia kuitenkin on ollut ihan kohtuullisen big deal tässä mun (pienessä) elämässä.

Päätös lähti aika spontaanisti, kun pari vuotta sitten syksyllä innostuin ensin luomusertifioidusta kosmetiikasta ja samaan aikaan sain käteeni Marjoja ja maskaraa-kirjan. Siitä ei mennyt montaakaan viikkoa, kun vatsastani löytyi hyvälaatuinen kasvain. Tämä ylimääräinen kasvu sisälläni liittyi lähtökohtaisesti Crohnin tautiini, mutta kahden eri lääkärin suusta kuultu "tämmöisiä tulee ihmisille ja niissä on sisällä kaikenlaista kehoon jäänyttä shaissea" (sanamuoto on muutettu vähemmän medikaaliseksi) herätti ns. lopullisesti.

Päätin keventää shaissen määrää kehossani, joka nykyaikana tässä länsimaisessa yhteiskunnassa on varmasti kohtuullisen hankalaa - mutta saan itselleni zen-olon, että olen antanut oman panokseni oman kehooni tässä asiassa.

Blondina Sisiliassa 2008.

Kun tästä medikalisoituneesta paniikista oli selvitty, niin sitten hiusten kanssa palattiin takaisin pinnallisempiin arvoihin. Ensiksi piti kestää kuukausia selvästä juurikasvusta. Pariinkymmeneen vuoteen en ollut nähnyt omaa hiusväriäni kuin pikaisesti juurikasvuna muutaman kuukauden välein. Juurikasvu vasten kemikaaleilla tehtyä täydellistä vaaleaa näyttää hyvin laimealta ja hiiren harmaalta. Mutta. Pidemmälle päästetty juurikasvu rupeaakin tuomaan esiin hiuksen oikean värin. Oikeasti värit. On edelleenkin ihan uskomatonta, että miten tummat ja samalla monisävyiset hiukseni ovat. Minulla on vaaleat raidat hiuksissani ihan luonnon puolesta. Yli 20 vuoteen en ollut edes tiennyt minkä värinen tukka minulla on. Tai luulin tietäväni, että se maantienvärinen ja kaamea - juuri sellainen tukka, jonka takia hiusvärit ovat keksitty.

Omalla värilllä Turkissa 2012.

Reilu vuosi silloin meni, kun tuli se kampaajakerta, kun viimeinenkin tekoblondi leikattiin latvasta pois. Minulla on onneksi lyhyet hiukset ja muutaman kuukauden välein sitä lyhenneltiin - ja päästiin nykytilanteeseen. Välillä usko horjui ja olisi tehnyt mieli sanoa kampaajalle, että kaivetaas ne väripurkit kuule esiin. Ei kuitenkaan kaivettu ja siitä olen todella onnellinen. Miten mä tän tunteen nyt tähän dramaattisesti kiteyttäisin? Tämä oma hiusväri edustaa mulle naisellista tai inhimillistä vahvuutta itsensä kanssa elämiseen ja hyväksymiseen. En usko, että pääni tulee kokonaan väriä enää muuttamaan (edes ekokampaamossa), mutta varmasti joskus kaipaan muutosta ja luonnollisten vaaleiden raitojen sekaan jotain muuta. Asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen vielä.

Nyt olen saanut uuden idean liittyen hiuksiini. Minulla on aina ollut, melkein 35 vuotta, lyhyet hiukset. Olen opettanut itseni olemaan sitä mieltä, että minulla kuuluu olla lyhyet hiukset - pitkät eivät sovi minun ohuelle hiuskuontalolleni. Samaan tapaan kuin olin 20 vuotta sitä mieltä, että näitä hiuksia ei ilman värjäystä pysty katsomaan ja miten väärässä olinkaan. Olisinko siis väärässä tässäkin asiassa ja minun hiukseni taipuisivat ponihännälle? Tämä kasvatusidea elää nyt vielä fifty-sixty-vaihetta. Viimeksi tästä kampaajan kanssa juttelin ja hiukset leikattiin nyt eri malliin, jotta kasvatusprosessi voisi alkaa. ...mutta en osaa kyllä varmaksi sanoa!

Lihaton lokakuu: Mausteinen kasvispata.

Illalliseksi tein tänään mausteista kasvispataa. Ihana intialaistyyppinen tuoksu ruuassa, niin kuin maustelistasta varmasti osaatte jo tuoksutella. Kurkumaa mulla ei ollut, mutta muut mausteet löytyivät kaapista. Mun versiossa on vain tölkillinen kikherneitä eli ei papuja ollenkaan. Tämä on niitä ruokia, jotka ovat parhaillaan huomenna - kun ovat yön muhineet jääkaapissa. Kannattaa antaa porista reilusti, jos ei ole kiire. Oheen keitin puikulaperunat, jotka ovat niin näpsiä, kun kypsyvät nopeammin kuin normipotut. Tykkään.

Mausteinen kasvispata

4 rkl	oliiviöljyä
1 rkl	kanelia
1 rkl	kurkumaa
1,5 tl	kardemummaa
1 tl	juustokuminaa
1 tl	tuoretta inkivääriä raastettuna tai 2 tl kuivattua inkivääriä
2-3	sipulia
2-3	valkosipulinkynttä
4	porkkanaa
2 tlk	tomaattimurskaa
1 tl	kikherneitä
1 tlk	kidneypapuja
	suolaa
	rouhittua mustapippuria
	tuoretta persiljaa ja korianteria

1. Kuutioi sipulit ja porkkanat. Hienonna valkosipulin kynnet mahdollisimman pieneksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja mausteet. Lisää sipulit ja porkkanat ja kuullota niitä mausteöljyssä, kunnes ovat pehmentyneet hieman ja saaneet kauniin värin. 2. Huuhtele ja valuta kikherneet ja pavut lävikössä. Lisää pannuun tomaattimurska ja papuseos. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua kannen alla vähintään 10 minuuttia (voi olla jopa 30 minuuttia). Koristele lopuksi tuoreella persiljalla tai korianterilla. Mausteiksi sopii myös tähtianikset ja kanelitanko.

Lähde: E. Haakana / Kotiliesi.fi

Lihaton lokakuu: Kesäkurpitsapasta

Eilen Lihaton lokakuu oli aiheena Etelä-Suomen Sanomien ruokapalstalla. Lehdestä sai poimia kasvisruokaohjeita tai olla sama mieltää aviisin päätoimittajan kanssa siitä, että Lihaton lokakuu on väärään aikaan vuodesta. Mikä olisikaan se oikea aika valkoihoiselle, keski-ikäiselle, länsimaiselle miehelle. Oiskohan se ajankohta sellaista neverhöörd-osastoa. Minä kuitenkin poimin kokkailua varten reseptin kesäkurpitsapastalle, kun kaikki ainekset löytyivät jo valmiina kotoa. Kuvat ovat pannassa, kun ei täällä raksakodissa nyt jaksa edes etsiä kameraa - eikä edes puhelinta. Värikästä, helppoa ja hyvää!

Kesäkurpitsapasta

1 valkosipulinkynsi (lehdessä kirjoitettu erikseen, mutta eikö tämä ole yhdyssana)
1 iso kesäkurpitsa
2 tomaattia
200g täysjyväpastaa
öljyä paistamiseen
päälle basilika-rucolaöljy:
tuoretta basilikaa
50g rucolaa
ripaus merisuolaa
pinnalle: parmesaania

Keitä pasta kypsäksi. Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi, paista paistinpannulla öljyssä kypsiksi. Lisää kuutioidut tomaatit ja hienonnettu valkosipuli. Paista vielä hetki ja lisää ripaus suolaa ja mustapippuria ja sekoita pastan sekaan. Laita basilikaöljyn ainekset tehosekoittimeen ja hurauta tasaiseksi. Viimeistele pasta öljyllä ja parmesaanilla.

Lihaton lokakuu*: Lehtikaalipasta

Tänään raksasiivoilun välillä tein tämän nopean lounaan. Nam. 
 

Lehtikaalipasta

500 g pastaa
150 g (1 pss) lehtikaalia
4-5 valkosipulinkynttä
1 dl auringonkukansiemeniä
3-4 rkl öljyä
250 g tomaattia
suolaa ja pippuria
pecorino-juustoa (parmesaanilla mentiin)

Huuhtele lehtikaali, poista kova lehtiruoti ja silppua lehdet hienoksi silpuksi. Kuori valkosipuli ja silppua. Pilko tomaatit hienoiksi. Laita pasta kiehumaan. Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla. Paista valkosipulia alle minuuttia ja lisää lehtikaalisilppu. Paista noin 5 minuuttia ja lisää auringonkukansiemenet pannulle. Paista kunnes lehtikaali on muuttunut tummanvihreäksi ja pehmennyt ja kunnes siemenet saavat hieman väriä. Lisää tässä kohtaa hieman lisää öljyä pannulle ja mausta suolalla. Valuta pasta. Lisää pastan sekaan seos paistinpannulta, sekä tomaattisilppu. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.
Lähde: http://ruoka.ts.fi/ripaus-hyppysellinen/lehtikaalipasta-on-namia

* Lihattomassa lokakuussa on hyvää se, että se haastaa kaikki ajattelemaan omia ruokavalintoja. Ei tartte mennä nollasta sataan ruokavaliomuutosten kanssa, vaan pienikin muutos on askel parempaan. Jos Lihaton lokakuu on sulle ihan neverhöörd, niin KVG. Mähän olen sekasyöjä, joka luontevasti kuitenkin useimmiten valitsee kasvis- tai kalavaihtoehdon. Lihaa tulee syötyä välillä aika ajattelematta, joten tässä kuussa ajatellaan enemmän vaihtoehtoja lihalle ja ollaan ilman punaista lihaa, kanaa ja kalkkunaa. Ei pitäisi olla hankala case, mutta miten jatkossa? Oletteko mukana jollakin tavalla? Parhaat kasvisruokareseptit voi laittaa kommentteihin. Kiitos.