Lihaton lokakuu meni mainiosti lihatta. Kalaa söin muutaman kerran niinkuin olin ajatellutkin. Nyt osui samalle kuukaudelle tämä viljattomuuden aloittelu, että kyllähän sitä ensimmäisen maailman henkilö saa aikaa kulumaan ihan ravinnon ympärillä, jos oikein innostuu.
Minulle tämä lihaton lokakuu ei toki ollut mikään henkien taisto ja elämää suurempi projekti, koska lihan osuus ruokavaliostani ei ole ollut suuri ennenkään. Tässä kuussa mietin niitä huomaamattomasti suuhun meneviä lihoja, jotka liittyvät kiireessä tapahtuvaan syömiseen tai vaikka leikkeleisiin, joita meillä on aina kotona - koska meillä kuitenkin asuu kaksi suurta lihanystävää.
Etsin myös erilaisia kasvisruokareseptejä, josta sai poimittua ideoita perusarkiruokiin, jotka alkavat sillä, että keitetään gluteeniton pasta - ja sitten kehitellään siihen kaikesta kaapista löytyvästä höystöä ympärille. Ajatusmaailman laajennusta.
Never say never, mutta kyllähän jotkut palikat tässä päässä ovat rakentumassa kohdilleen lihankäytön osalta. Olen myös paljon miettinyt sitä, että miten paljon me syömme mukalihaa. Kaikkea skeidaa myydään lihana. Jos edes sen kaiken mukalihan saisi keittiöstään ja suustaan pois. Se mukaliha on mun päässä sitä lihaa, jota tuotetaan sellaisissa laitoksissa, joiden näyttäminen kansalle sai tämän lihattoman lokakuun liikkeelle. Toinen palikka tässä lihakeskustelussa on nämä punaisen lihan terveysvaikutukset. Ei kannattaisi senkään takia sitä nautaa nro 145698 siihen lautaselle ottaa. Ainakaan joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!