Varsinaiset käännökset menivät ihan ohi. Kylkikäännös meni jotenkuten ja ehkä harjoittelemalla vielä opin sen. Se varsinainen kuperkeikkakäännös ei onnistunut laisinkaan. Lopputunnista keho ei enää suostunut kunnolla edes yrittämään, koska keho ei halunnut sitä vettä enää ollenkaan sisäänsä. En olisi koskaan palannut kurssille, jos tätä olisi lähdetty harjoittelemaan ensimmäisellä kerralla.
Neljännellä kerralla harjoiteltiin myös jotain uintijuttujakin käännösten ohessa. Viidennellä kerralla jatkettiin taas uimaharjoituksia. Palattiin rinta-, selkä- ja vapaauintiin. Oli taas mukavampaa. Kyllä me niitä kuperkeikkoja taas aluksi mentiin, mutta ei onneksi käännöksiä tehty. Eilen sitten rupesimme uimaan allasta päästä päähän. Ensimmäisen kerran siis pääsi tositoimiin ja oikein hengästy. Uintikuntoon pääsee kuulemma uimalla. Näinhän se taitaa olla.
Niin ja mulla oli mun uusi uimapuku. Onhan se kiva uida, kun vaatteet pysyy varmasti päällä.
Kuvan saukko näyttää kuperkeikan mallia Brooklynin akvaariossa syksyllä 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!