Perunankuoripaistoksen ääreltä.

Alkuvuonna eksyin Suomalaisen Kirjakaupan kolme pokkaria kympillä-laareille pariinkin kertaan ja sieltä löytyi Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Muistin heti lukeneeni kirjasta, mutta en osannut yhdistää sitä mihinkään teemaan. O(s)tin sen kuitenkin.

Kirja sijoittui sattumalta Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, joka on olllut tapetilla Puolan matkani jälkeen muutenkin. Olihan hyvänmielen kirja. Kirja on kirjeenvaihtomuodossa. En lähde kirjan juonta tähän avaamaan, mutta kirjassa eletään vuotta 1946 Britannian suunnalla ja kirjan hahmot ovat...voisiko sanoa hyvällä tavalla suloisia.

Ihanan inhimillistä tekstiä. Ihmisten tarinoiden kautta pääsee mukaan muistoihin sodasta ja maailmaan kauheuksien jälkeen. Kirja tuntuu nykypäivään verrattuna sadulta, mutta sodan jälkeen ihmiset voisivat ehkä olla oikeasti todella inhimillisiä. Kauheuksista selvittyään ihmiset voivat aidosti olla kiinnostuneita toisistaan (myös ihmisistä, joita eivät vielä tunne), pitää toisistaan huolta ja nauttia elämästä - kirjan mukaisesti. Lukekaa itsellenne hyvää mieltä ja uskoa ihmiseen!

Gwyneth loves stripes.

Mä yritän olla uskomatta kaikkia mainoksia. Kosmetiikassa olen mennyt piiiiitkäään askeleen eteenpäin, kun luomumömmöihin siirtymisen jälkeen ihan automaattisesti vaan naureskelen näille uskomattomille kauniimmaksi-nuoremmaksi-onnellisemmaksi-hömppämainoksille.

Vaatteita mä ostan niin harvakseltaan, että vaatemainosten uhriksi en yleensä ole joutunut - ainakaan pahasti. Nyt sitten kuitenkin viikonvaihteen Virossa ja nyt Lahdessa olen lumoutuneena katsonut näitä Gwynethin Lindex-mainoksia, joissa hän on sinivalkoraidoissa. Olen pystynyt kuitenkin pitämään itseni poissa Lindexiltä.

Tänään sitten kuitenkin muistin Gwynethin ja menin käymään ensimmäistä kertaa ikinä Lindexin nettisivuille ja siellä Gwyneth kertoo: "I love stripes. I wear stripes almost every day." Niin minäkin! Mäkin rakastan raitoja ja käytän niitä melkein joka päivä. Me ollaan niin samiksia. Ei ole mainosmiehen kirjoittamaa tekstiä, vaan suora quote Gwynethiltä. Muuta en suostu uskomaan. Mun täytyy mennä käymään Lindexillä.

P.S. Mä ostin eilen sen Gwynethin keittokirjan. Olen vasta paijannut sitä, mutta joku päivä ehdin sitä toivottavasti lukeakin. 

Kuva: http://www.lindex.fi/

Erilainen matka etelään.

Viikonloppuna olimme miehen kanssa Tallinna - Pärnu - sektorilla "lomalla". Auto kävi huollossa ja sitten me käytiin kymmenisen rautakauppaa läpi molemmissa paikoissa, siis yhteensä. Me lähinnä katseltiin Viron hintatasoa rautatavaroissa. Hanoja, valaisimia, töpseleitä, sähkökatkaisimia...lopulta kaikki vain vilisti silmissä ja joutui ilmoittamaan miehelle, että nyt ajetaan Viru-keskukseen ja juodaan kahvit sekä shoppaillaan tyttöjuttuja. Tyttöjutut olivat tällä kertaa pari kirjaa, käsilaukku ja kuohuviiniä.

Ennen tyttöjuttuja päädyttiin keräilemään Viron K-raudoista ulkovaloja, joita oli 2-3 kappaletta / liike. Ei ehkä ihan ajankohtaisin ostos, mutta siellähän ne autotallissa odottavat tulevia aikoja. Onhan kaapissa jo uusia keittiöpyyhkeitäkin odottamassa! Töpseleitä ja sähkökatkaisimia on Virossa hyllytavarana useammassa eri sävyssä ja mallissa kuin Suomessa. Hinnatkin ovat edullisemmat. Tummasävyisistä tykätään molemmat ja niitä joka paikassa ihmeteltiin. Valkoisessa seinässä tummat voi olla tosi mageet tai sitten ne osuvat koko ajan silmään. Valkoiset on ehkä tutut ja turvalliset. Tummia voisi katsoa sitten joihinkin tiloihin, jos ne katoaisi sisustukseen tai sitten ei, kun sillisalaattiefektiä pitää viimeiseen asti varoa.

Näillä näkymin sitten joskus matkaamme Viroon hakemaan erän tavaraa, kun talo rupeaa olemaan pystyssä ja meillä on valmis ostoslista. Nyt palataan taas tähän päivään ja rakennusprojektin tähän vaiheeseen, jossa tavataan maanrakannuspuolen henkilöä, pohditaan perustuksia ja piirrellään niitä kaikenlaisia piirrustuksia.

Laittakaa valot päälle!

Tämä rakentamisprojekti vie kaiken ajan, jonka sille suo.

Tänäänkin oletin tekeväni sähkösuunnitelman, meneväni lenkille, pakkaavani viikonlopun reissulle, peseväni vaatteita, leikkaavani koiralle kesätukan ja ehkä loikoilevani telkkarin edessä. Joo, en.

Hahmottelin sähkösuunnitelmaa sentään.

Tänään tosiaan koko ilta väännettiin sähkösuunnitelmaa meidän sähkösuunnittelijan kanssa. Ei varsinaisesti tullut edes mitenkään valmista, mutta eteenpäin taas. Jotenkin ymmärsin ekaa kertaa, miten konkreettisia asioita näihin sähkö-valo-piirrustuksiin on piirretty. Osasin katsoa niitä oikeasta kulmasta vasta tänään, kun ymmärsin, että tässä haetaan nyt todella arkisiin kysymyksiin vastauksia, kuten mistä kohtaa seinää valot laitetaan päälle missäkin huoneessa. Kuulostaa ehkä siltä, että olen jotenkin yksinkertainen. En mä kai ole, mutta joskus on vaikea hahmottaa, että mitä asioita mun pitäisi ymmärtää ja mitkä jättää rakentamisesta oikeasti ymmärtäville.


P.S. Note to myself: (ja teille, jotka olette aloittamssa rakentamista ) Kaikkiin tapaamisiin pitää pakata myslipatukat ja banaanit mukaan. Varsinkin, jos tapaamiset on heti duunipäivän perään.

Kuu ja kierto.

Tänään juostessa mietin naispuolisen henkilön kuukausikiertoa suhteessa treenaamiseen. TheNePäivät kun osuvat kohdalle, niin ei se treenaaminen ole mitään lystiä. Itselläni tilanne on ihan ok ja pystyn lenkkeilemään ihan läpi kuukauden. TheNePäivien ensimmäinen päivä on kyllä sellainen, että sai taas lenkillä ihan tosissaan painaa eteenpäin.


Niin, sitten rupesin miettimään naisammattiurheilijoita ja näitä naisia, jotka vetävät kaikenmaailman mömmöhormoneja tulosten parantamiseksi. Tuli siinä vain mieleen, että siinä varmaan jää TheNePäivätkin pois ja pääsee miesten tasolle hormonitasaisuudessa. Kyllä se varmaan helpottaa elämää siinä tilanteessa paljon. Onko se jopa pakko vai voiko maailman huipulle urheilussa päästä kuukautiskierron kanssa? Ei varmaan voi.

Onhan se tietty vähän kuin kusisi pakkasessa housuun, hetken lämmittää. Näille urheilijoille se hetki on kuitenkin varmaan se kaikista tärkein. Housut ehtii vaihtaa sitten myöhemmin. Toivottavasti.