Ihanat kesäviikonloput ovat taas täällä!

Kesäviikonloput ovat kuin pieniä lomia! Talvella kaikki on niin toisin,  vaikka kuinka yrittää päättää, että vie eloisista kesäviikonlopuista oppia myös sinne pimeälle puolelle. Nyt kuitenkin on kesä, eikä tarvitse miettiä pimeitä.

Perjantaina lähdin suoraan töistä Helsinkiin. Siellä minulla oli treffit Jon Bon Jovin kanssa. Meillä oli tosi lystiä. Tunnelma oli tosi korkealla, pientä hässäkkää aiheuttti vain sade ja Jon hajotti polvensa. Eí kiva. Sit yli 40 000 muuta oli kuullut meidän treffeistä ja oli kanssa punkenut paikalle. Oli lystii kuitenkin!  Jatkoille piti toki lähteä ja just ennen Hesaria ehdin majapaikkaani.

people.com

Lauantaina sitten nollailua ja illanistujaista entisten työkavereiden kanssa. Oli kiva ilta!

Tänään sitten miesten kanssa vietettiin päivää. Aamulla sunnuntaiaamun croisantit ja maitokahvi. Chillailua, hömppää telkkarista ja palloleikkejä.

Yksi kinkkutäytteellä, yksi pestotäytteellä ja yksi pleini.

Käytiin tutustumassa Lahteen avattuun Ace Cafeeseen, mutta jätimme sen yhteydessä olevan Moottoripyörämuseon odottamaan mun vanhempien kyläilyä. Heillä on pyörä. Komea pyörä. Kahvilassa ei ollut kovin kummoiset tarjoilut. Tuli mieleen joku suomalainen bensis 80-luvulta! Sehän ei toki ole pelkästään huono asia. Siellä oli vain kertakäyttömukeja. Ei hyvä.

Naisten WC

Jimi pääsi tänään uimaan, kun käytiin koirien biitsillä koko porukalla. Ei ollut yhtään rantsunarttuja tällä biitsillä, mutta muuten kelpasi Jimille kyllä. Illalla vielä kävin juoksemassa pitkän, yli kolmen tunnin lenkin. Tuoretta ananasta ja muuta hyvää vielä iltapalaksi.

Just perfect oli tää viikonloppu. Ystäviä, menoa&meininkiä, chillailua kotona, liikuntaa ja hyvää mieltä. Oikea bloggaajan unelma!

Kehityskeskustelu

Mulla oli tänään töissä kehityskeskustelu.

Mukava keskustelu ja hyvä saada joskus istua alas katsomaan työjuttuja ulkoapäin.
Saa sanoa, mitä on mielessä pyörinyt.

Jälkikäteen miettii tilaisuudessa esitettyjä kysymyksiä: missä näet itsesi parin vuoden päästä, minkälaisia uratoiveita sinulla on, minkälaisia koulutustarpeita sinulla on...

En mä oikein tiedä, mutta mä voin miettiä. Huomenna ne vastaukset voi tosin olla jo jotain ihan muuta.

Haittaako se?

Tikusta (luomu)asiaa

Pumpulipuikko, joka yleisesti topsypuikkonakin tunnetaan on pieni turhake. Niitä tulee kuitenkin kotona pidettyä, koska johonkin niitä aina välillä tarvitsee. Viime viikolla niitä piti taas käydä kaupasta etsimässä. Luomupumpulia löytyy ihan mukavasti normikaupasta, mutta näitä puikkoja ei aina löydä. Usein ne on myös pakattu käsittämättömään kovaan muovirasiaan, jonka kierrätystapa jää kysymysmerkiksi.

Tämä ostaja kuitenkin koki iloisen pumpulipuikkokokemuksen paikallisessa Sokoksessa. Niitä ylipäänsä oli myynnissä ja luomupuikkojen kappalehinta oli sama kuin ei-luomupuikkojen. Luomupuikot olivat vielä pakattu kierrätettävään pahvirasiaan. Mitä sitä kuluttuja voisi muuta pyytää!

Äkkiseltään tuntuu, että mitä sitä tällaisesta lähtee edes kirjoittelemaan, mutta fiksumpien ostotapojen esteenä on usein tosi älyttömät jutut, kuten tavaran puuttuminen peruskaupasta tai niiden järkyttävät katteet. Se on jopa niin yleistä, että koin tästä iloisesta ostokokemuksesta kirjoittamisen aiheelliseksi. Pienistä puroista syntyy iso joki. Eikö?

Jauheliha-kesäkurpitsavuokaa eilen ja tänään.

Marttojen reseptiarkistosta löytyi taas kokeilemisen ja tuunaamisen arvoinen resepti.

1 kesäkurpitsa
2 tomaattia (neljä laitoin)
4 perunaa (kuusi perunaa meni)
300g jauhelihaa (350g jäi koiran osuuden jälkeen pakettiin)
2-3 valkosipulin kynttä
2 tl rypsiöljyä voitelemiseen
suolaa (en laittanut)
mustapippuria (laitoin lopuksi tomaattien päälle)
1-2 sipulia
1/2 dl hienonnettua persiljaa (ei ollut persiljaa, ilmankin pärjäsi)
1 rkl sinappia
+omana tuunauksena jauhelihan sekaan laitettiin chilitomaattimurskaa.

1. Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit, kuori ja raasta perunat.
2. Lisää jauhelihan joukkoon perunaraaste, puserrettu valkosipuli, suolaa ja pippuria.
3. Sekoita keskenään hienonnettu sipuli, persilja ja sinappi.
4. Levitä voidellun uunivuoan pohjalle ensin kesäkurpitsaviipaleet, sitten lihamurekeseos, sen päälle sinappiseos ja lopuksi tomaattiviipaleet.
5. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.
6. Loppuvaiheessa voit suojata foliolla. Tarkista kypsyys.

Meillä paistettiin jauheliha jo etukäteen, koska siitä tehtiin myös koiralle ruokaa samalla ja laitettiin tomaattichilihässäkkä siihen sekaan. Siitäkin tuli ihan hyvä "lihamurekeseos."

Lihan voi helposti jättää pois ja sekaan raastaa vaikka porkkanaa. Kaalikin voisi olla hyvä.

Niin ja ... juusto!
                                                                                                                                                                                     

    

Parempi ruoka, parempi mieli.

Käytiin tänään syömässä Lahden ykkös-italialaisessa eli Mamma Mariassa. Masu nautiskeli ihanaa italialaispizzaa ja ihanaista jäätelöä. Parempi ruoka, parempi mieli-hengessä voisin kirjoitella viime viikoista jotain muistiin.

Se maraton, johon oli virallisesti treenattu viime syyskuusta lähtien, tuli ja meni. Minä istuin katsomossa niistämässä nenää. Keskiviikkoiltana joku tuntui kurkussa, torstaiaamuna lääkäriin ja sairasloma päälle. Lääkäri kirjoitti todistuksen, jolla saisin siirrettyä osallistumisoikeuden seuraavalle vuodelle. Lääkäri oli maraton-naisia itsekin ja tiesi, että sellaisen todistuksen tarvitsen. Siinä alle 10 minuutissa kaikki oli ohi. Silmät märkinä tuijotin lääkäriä, joka totesi, ettei tilanne itkemällä parane. Juoksuja tulee kuulemma aina uusia.

Kotiin asti tsemppasin ja sitten tuli muutamat itkut väännettyä. Päätin, että lepään itseni kuntoon. Jatkoin tankkaamista ja nesteytystä. Torstai ja perjantai. En osannut luovuttaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli pakko myöntää itselleen, että en maratonin lähtöviivalla lauantaina olisi. Matkustin kuitenkin mukaan Tukholmaan, koska lentoja ei saanut hyvitettyä eikä siirrettyä. Päivä oli todella kylmä ja ei taatusti auttanut flunssasta paranemista.

Tulihan käytyä jossain syvällä ja pimeässä. Kuukausien treenit. Kilometrejä lumessa, loskassa, pakkasessa, pimeässä ja välillä auringossakin. Ehkä vähän liioiteltu treeni maratonkannustajalle. Pienemmälläkin treenillä olisi ehkä jaksanut käsiä lyödä yhteen. Isä juoksi uuden ennätyksensä. Se oli sentään positiivista.

Tuntui, että flunssa jatkui kuukausia. Päivä päivältä se muistutti tästä epäonnistumisesta. Nyt se on vain musta muisto. Kolme päivää on nyt taas pystynyt juoksemaan ja miten hyvältä se tuntuukaan. I´m back.

En tämän enempää jaksa tässä suossa enää itseäni uittaa. Vituiksi meni ja ei se puimalla siitä paremmaksi muutu. Katsotaan sitä maratonia tässä vielä myöhemmin ja jatketaan liikkumista.

"puhu mitä puhut
mutta juoksemista älä lopeta"
-Happoradio

JK. Siirsin sillä lääkärintodistuksella osallistumisoikeuteni ensi keväälle. Guess what? Mä treenaan taas Tukhoklman maratonille. Enpä olisi kuukausi sitten uskonut koskaan enää treenaavani talvea maratonia varten. Niin se elämä heittelee! *hymy*