Alkuvuoden lukemisia muistiin.

Kolme kirjaa olen saanut vietyä loppuun asti tänä vuonna. Lukeminen on ollut aika vähäistä, vaikka kirjoja on vino pino odottamassa lukijaansa.

Alkuvuodesta luin loppuun 100-listalta Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Kirja on runsaan kuvaileva ja venäläiseen klassikkotapaan erittäin hyvin kirjoitettu. Gogol on kyllä alunperin ukrainalainen, mutta venäläistyi myöhemmin. Tarina on erikoinen, mutta koukuttava ja lukija voi mielessään pohtia päähenkilön toimia yhdessä kirjan henkilöiden kanssa. Näistä klassikoista on vaikea mitään kovin kummallista kertoa, kun niistä on niin paljon jo sanottu ja muutamalla sanalla on vaikea analysoida jotakin suurta. Venäläinen kirjallisuus on hyvä tapa tutustua naapurikansaamme. Kirjan lopussa tarinaa avataan ja kerrotaan syitä päähenkilön erikoiselta tuntuvalle toiminnalle. Kirja olisi ehkä voinut toimia ilmankin tätä selitysosiota. En tiedä, mutta ehkä olisi.

Tämän klassikon jälkeen olenkin pudonnut vaaleanpunaisten hattarakirjojen sekaan. Ensinki luin muutaman vuoden takaisen ison hitin (joka nyt oli siirretty kirjakaupan ale-laariin) Elizabeth Gilbertin:  Eat, Pray, Love - Omaa tietä etsimässä. Kirjan luin loppuun Varsovassa. Aamu Varsovan Starbukcsissa ison latten ja mustikkamuffinsin äärellä Eat, pray ja love seurana. Voiko asiaa enempää alleviivata? *hymy* Jotkut aamut vaan ovat parempia kuin toiset. Kirjaa kohtaan oli isot odotukset, jotka aikalailla täyttyivätkin. Minulle ei tullut tarvetta ottaa avioeroa, myydä omaisuuttani ja muuttaa I:llä alkavaan maahan - mutta muuten kyllä allekirjoitan kirjan sanoman oman itsensä löytämisestä ja elämän kuluttamisesta asioihin, jotka tuntuvat itsestä hyvälle. Itse ajattelin, että on varmasti ihan hyvä asia, jos tätä kirjaa voi lukea rauhallisin mielin kuten mitä tahansa romaania. Jos kirjaa lukiessa haluaa myös ottaa eron omasta elämästään, niin silloin kaikki ei varmasti ole hyvin siinä elämässä. Silloin on kirja on tehnyt tehtävänsä toki, jos se ohjaa parempaan. Monia ajatuksia kirjaa lukiessa tuli, vaikka kyseessä ei ole varsinaisesti  mikään elämäntaito-opas, vaan hyvin kirjoitettu, koukuttava naisille suunnattu romaani. Päähenkilöllä on tarve etsiä jumalaa, jumaluutta. Mielestäni hän etsii ja löytääkin itsensä, ei jumaluutta. Tämä pointti minua häiritsi monessakin kohtaan, siihen ei otettu tarpeeksi selkeää kantaa. Kirjan kanteen oli painettu Julia Roberts, joka esittää pääosaa kirjasta tehdyssä elokuvassa. Sekin häiritsi minua. Hän ei ole uskottava nainen maailmalla kollektiivisten naisten ongelmien kanssa. Ajatelkaa, jos Julialla on esimerkiksi bad hair day ---mä ottaisin silti Julian hiukset. Häiritsi mua ehkä joku muukin, mutta en enää muista kuin nämä kaksi häiriötekijää. Muuten siis oli oikein elämänmyönteinen kirja ja tukee myös omia hyviä käytänteitä käydä vaikka itsekseen keskusteluja itsensä kanssa ja positiivisuuden merkityksestä elämässä. Jos joskus innostun lukemaan sen uudestaan, niin voisi tehdä muistiinpanoja hyvistä lausahduksista sekä ajatuksista. Niitä on kirjassa paljon. Tähän olisi jatko-osakin olemassa.

Tänään luin loppuun toisen hattarakirjan Candace Bushnellin A Carrie Diaries Novel: Summer and The City. Tämä on siis toinen osa Carrien nuoruudesta kertovasta kirjasarjasta (uskallan epäillä siis kyseessä olevan sarjan). Ensimmäisessä osassa käsiteltiin yksi lukuvuosi Carrien elämästä ja tämä kirja jatkuu samasta hetkestä, johon edellinen päättyi. Tässä kirjassa vietetään yksi kesä New Yorkissa. Kesän lopuksi Carrie täyttää 18-vuotta. (On muuten sama syntymäpäivä kuin serkullani S:lla. ) Näitä kirjoja saattaa siis olla muutamia vielä tulossa, koska tästä kahdesta kuukaudesta oli saatu kirjoitettua 408 sivua. Ensimmäinen kirja päätyi Carrien ja Samanthan tapaamiseen. Tässä kirjassa Carrie ystävystyy Samanthan ja myös Mirandan kanssa. Kirjassa on kuitenkin paljon muitakin hahmoja ja kirja kertoo selkeästi Carrien elämästä ennen Sinkkistä - se ei ole mikään Sinkkiksen pilotti. Toisaalta on kiva lukea näistä sarjaa edeltäneistä ajoista, MUTTA jokaisella on varmasti oma ajatus tytöistä sarjasta saadun informaation pohjalta. Mulla ainakin oli aika paljon nieltävää kaikkeen siihen infoon, jota vaikka Samanthasta saadaan. Mä en ollut ajatellut Samanthalla olevan tuollaista taustaa, vaan ajattelin hänen tehneen henkilökohtaisia ratkaisuja esimerkiksi liittyen miehiin ja lapsiin täysin itsenäisesti - ilman ns. pakotteita. Joo, kyllä mä tiedän tyttöjen olevan mielikuvitushenkilöitä. Ehkä. Tämän kirjan viimeisellä sivulla Carrie tutustuu Charlotteen. Lisää englanninkielen opetusta siis tulossa kirjakauppoihin varmasti pian.

Mulla on tällä hetkellä kesken mun mielestä (kaikkien mielestä ei) hattarakirja (joka tosin on tuolla 100-listalla ja kirjan kirjoittaja on monille henkisesti tärkeä Paul Coelho) ja hattaraa tasapainottamassa Auswitz-niminen BBC:n historiasarjan kirja Puolan matkan innoittamana.


Kuva: Gogol - ortodoksi.net.