Nimiä paperiin!

Talomme ei ole ihan vielä valmis.

Tänään laitoimme nimet lainapaperiin. Sehän se on se tärkein osuus tässä rakentamisessa. Nyt kaikki on totta.

Talo on toki jo piirretty, tontti vuokrattu (tontin saa ostaa talon valmistuttua), Herralataloista tilattu iso kasa oikeaan mittaan sahattua puutavaraa ensi kesäksi ja kaikenlaista muutakin paperia tässä on pyöritelty. Sovittu ja soviteltu. Mä oon toki jo hoitanut tätä naisen osuutta tässä kaikessa ja ostanut pari uutta keittiöpyyhettä, jotka ajattelin jättää laatikkoon odottamaan uutta kotia.
Kunnon nainen olen siis. *hymy*

Sitten odotellaan lumien sulamista, jos sitä lunta tänä talvena tulee. Lumien aikana haetaan rakennuslupa, tehdään lvi- ja valosuunnitelmat, avataan sähkö- ym. liittymät ja monta muuta juttua järjestellään, joista en vielä tiedäkään. Tehdään nää hommat toki, vaikka lunta ei tulisikaan.

Juoksua vaaleanpunaisten lasien läpi

Eilen oli ihan satumainen juoksulenkki.

Lähdin liikkeelle kahdeksan aikaan illalla.

Muutama aste oli pakkasta, raikas keli. Talvijuoksukausi tuli myös aloitettua, koska ensimmäisen kerran tänä syksynä kaivoin juoksupipon esiin. Kesätossuilla kuitenkin vielä.

Ilta oli pilvetön ja tuhannet tähdet tuikkivat taivaalla. Taivaankansi näytti valtaisalta. Siinä tuntee ihminen itsensä hyvin pieneksi.

Lahden sataman alueella tuikkivat kauniit katuvalot, Sibeliustalo oli valaistu ja Niemessä kotien valot hohkasivat. Lisäksi erilaisia jouluvaloja oli ilmestynyt parvekkeille. Tyylikkäitä värittömiä valoja. Ihan mielettömän kaunista! Kylmät väreet menevät vieläkin.

Valoja ihastellessani, huomasin yht´äkkiä jonkun kulkevan vierelläni. Se oli kettu. Reponen jolkotteli mun vieressä parin metrin päässä. Sitten meidän katseet kohtasi. Ketulla oli niin rauhaisa ja fiksu katse. Sitten se kääntyi ja katosi pöheikköön. Jäi maaginen tunne, kuin kettu olisi sanonut minulle jotain kannustavaa.

Hetki oli niin hieno, että ihan nousi kyyneleet silmiin. Tuntui niin hyvältä kaiken sen kauniin keskellä. Olenko joutunut johonkin taideteokseen tai elokuvaan? Se oli kuitenkin jotakin ihmeellisempää kuin taideteos, se oli luonto.

Ei tartte varmaan erikseen mainita, että juoksu kulki reilun tunnin lenkin verran ihan kuin leikkiä vain.

Tätä ette kuule usein mun suusta: "Kannattaa lähteä lenkille!"

Saukkokoulu osat IV ja V

Uintikoulun neljäskerta oli todella kaamea. Harjoittelimme käännöksiä. Aluksi opettelimme tekemään kuperkeikkoja eteen- ja taaksepäin. Se oli niin kaameaa, koska nenä, nielu ja kaikki mahdolliset putket olivat ihan täynnä vettä. Päässä tuntui todella pahalta, eikä vain tunnin ajan ---vaan koko seuraavan päivän. Ihan kuin olisi autopesuharjat pyörineet kaikissa kasvon putkissa klooria (tai millä myrkyllä lie noita vesiä nykyään puhtaana pidetäänkään) läträten. Kuperkeikkoja osasin kyllä tehdä sen verran mitä autopesujen aiheuttamalta ahdistukselta pystyin.

Varsinaiset käännökset menivät ihan ohi. Kylkikäännös meni jotenkuten ja ehkä harjoittelemalla vielä opin sen. Se varsinainen kuperkeikkakäännös ei onnistunut laisinkaan. Lopputunnista keho ei enää suostunut kunnolla edes yrittämään, koska keho ei halunnut sitä vettä enää ollenkaan sisäänsä. En olisi koskaan palannut kurssille, jos tätä olisi lähdetty harjoittelemaan ensimmäisellä kerralla.

Neljännellä kerralla harjoiteltiin myös jotain uintijuttujakin käännösten ohessa. Viidennellä kerralla jatkettiin taas uimaharjoituksia. Palattiin rinta-, selkä- ja vapaauintiin. Oli taas mukavampaa. Kyllä me niitä kuperkeikkoja taas aluksi mentiin, mutta ei onneksi käännöksiä tehty. Eilen sitten rupesimme uimaan allasta päästä päähän. Ensimmäisen kerran siis pääsi tositoimiin ja oikein hengästy. Uintikuntoon pääsee kuulemma uimalla. Näinhän se taitaa olla.

Niin ja mulla oli mun uusi uimapuku. Onhan se kiva uida, kun vaatteet pysyy varmasti päällä.

Kuvan saukko näyttää kuperkeikan mallia Brooklynin akvaariossa syksyllä 2009.

Piipahdettiin Jyväskylässä

Käytiin viikonloppuna Jyväskylässä miehen ja koiran kanssa. Mukava viikonloppu.

Miehen sisko on lähdössä suureen maailmaan pidemmäksi aikaa, niin kävimme vielä päivittämässä toistemme kasvot muistiin. Hänen työpaikkansa herkkuja syötiin pelipaikalla ja vielä illalla siskojen kotona tarjoiltuna. Porkkanakakku oli aikasen mehevää, suklaakakku ja herkkupulla ajoivat myös asiansa ja talon burgeri oli jättimäinen! Burgeria puremaan saatiin myös miehen serkku.  Miehen toinen sisko asuu myös Jyväskylässä ja hänen putiikissaan käytiin tekemässä ostoksia. Kaikkea ihanaa on hällä siellä ja netin kautta voi tehdä ostoksia myös.

Käly keitti kaffet.

Yötä oltiin Sokos-hotellissa, jotka ovat aina yhtä koiraystävällisiä. (lause alkaa yksiköllä ja sitten jatkuu luontevasti monikolla) Huone oli käytävän päässä omassa rauhassa (samassa huoneessa ollaan oltu aikaisemminkin) ja hotelliin tullessa saa koiralle tervetuliaiskassin. Koira toki osaa olla hissukseen huoneessa myös itsekseen ja se varmasti helpottaa ystävällisen palvelun ylläpitoa. Saunaosastolla oli useita poreammeita. Ostin reissusta itselleni myös uimapuvun ja pääsin sitten poreilemaan. Uimakurssilla oon huomannut, että kunnon uimapuku pitää olla. Kilpavarustelin nyt sitten sinisen Speedon puvun, joka oli puoleenhintaan. Hyvät kaupat. Se on vielä sellainen selkeän sininen valkoisin merkein, joten sitä ei sekoita mustaksi mitenkään päin. Tärkeää ja keskeistä on, että ei lähde ollenkaan mukaan mustaan massaan. *hymy* Huomenna sitten pääsee sen kanssa tositoimiin kurssille. Hotellin aamupalalla oli kaikkea mahdollista, tosin tiramisu loppui ennen kuin ehdin sitä maistamaan. Länsimainen ongelma, kun ähkyssä kaipaa vielä lisää. Pitäisi hävetä.

Erikoista oli, että kaikki tavatut henkilöt suunnittelivat uusia kuvioita mahdollisesta muualla kuin Jyväskylässä, joten saa nähdä koskahan Nykäskylään päädytään seuraavaksi. Mukava kaupunki veden äärellä.

Jos toi luumuilu ei lopu, niin sitten se jatkuu...

Eilen paistoin kakkua, jota nyt sitten syödään muutama päivä. Helppoa ja hyvää, vadelmat sopii tosi hyvin tähän. Tää ohje löyty Etelä-Suoman Sanomista 27.10.11. Lehdessä oli jotakin esittelyä, että sopii hyvin joulunaikaan. Joo, kyllä syksy ja joulu maistuu vuoassa. Vadelmat muistuttavat kuitenkin kesästä!

Luumu-vadelmakakku

150g voita (jätä hiukan vuoan pohjalle)
1,5 dl sokeria
3 keltuaista (valkuaiset laitoin smoothieen)
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl leivinjauhetta ja 0,25 tl ruokasoodaa (kunnon fysiikkaa...)
2 dl luonnonjogurttia

vuokaan:
muutama ruokalusikallinen voita
1 dl fariinisokeria
6-10 kokonaista luumua
2 dl vadelmia