23. heinäkuuta 2013

Pilaa vai pilatesta.

Mä oon muutamia kertoja viime vuosina löytänyt itseni pilates-tunneilta. Tunnit on mennyt lähinnä siihen, että olen miettinyt, että naapurisalissa olisi varmasti ollut tarjolla jotakin oikeaa liikuntaa. Samalla olen toki miettinyt kaikkia niitä amerikkalaisia julkkisnaisia, jotka kertovat upeiden kroppiensa salaisuuden olevan pilates - olen halunnut uskoa sen. Mut ei, ei auennut mulle, että mitä se kaikki pihiseminen siellä salissa oli. 

Kunnes....

Tänä keväänä mä eksyin taas pilates-tunnille, koska sen kylkeen oli liimattu myös syvävenytystä.

Ja....

Nyt mä taistelen joka maanantai paikastani tälle aina täydelle pilatestunnille, jonka lopuksi on syvävenyttelyä.

En mä vieläkään ymmärrä varsinaisesti mitä siellä tunnilla tehdään, mutta tunteja pitävä Janne ohjaa koko ryhmää todella huomaamattoman sujuvasti ja tuntee ainakin tekevänsä jotakin sinne päin. Aikaa ei käytetä siihen sihinän pohdiskeluun, vaan rauhallisesti mennään liikkeestä toiseen ja liikkeen avulla otetaan sitä hengitystä mukaan - luonnollisesti. Tunnilla on rauhaisaa, mukavaa, saa onnistumisen tunnetta ja liikkeet löytävät hengityksen mukaansa. Mulle se on kehonhuoltoa. Kroppa venyy aina muutaman sentin tunnin aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahduin!