Kiitos, Rouva Presidentti.

Käytiin miehen kanssa katsomassa dokumenttiraita Tarja Halosesta. Mä tykkäsin. Mies kommentoi, että olisi tän voinut katsoa sit telkkaristakin. Joo, näin varmasti on. Teatterissa keskittyminen on kuitenkin aina parhaimmillaan ja asian ääreen oikeasti pysähtyy.

Tuli monenlaisia ajatuksia.

Tajusin, että miten onnekas olen ollut. Olen saanut elää viimeiset 12 vuotta, aikuistumisen vuodet (mä en ollut aikuinen 18-vuotiaana) Tarja Halonen presidenttinä. Kaikki presidentille kuuluva mainosaika on osunut ja uponnut. Punainen sydän on sykkinyt. Naisasiaa. Köyhyyden karsimisen kautta tasa-arvoisempaan maailmaan. YK. Vahva nainen sanomassa suoraan(kin) miltä mikäkin asia tuntuu. Nainen, joka on keskittynyt asiaan enemmän kuin käsilaukun valintaan. Naispresidentin merkitystä suomalaisille on varmasti vaikea hahmottaa, kun asia on vielä niin lähellä. Sen merkitys on ollut kuitenkin valtava ajattelun ja toivon, että myös konkretian tasolla. Rouva Presidenttejä liikkuu tuolla maailmalla vielä aika vähän. Rouvat itse ja kansat niiden taustalla jäävät varmasti mieleen.

Lopuksi kuviin tuli uusi presidenttimme Sale. Sale herättää paljon ajatuksia, lähinnä kysymysmerkkeihin päättyviä ajatuksia. Mä en ole oikein päässyt kiinni Salen haluista liittyen tähän presidenttinä oloon. Ymmärrän toki, että presidenttiys sinäänsä on virka ja sillä saa varmasti päivänsä täytettyä ilman sen suurempaa agendaa. Sehän varmasti riittää.

Dokkarissa Tarja sanoo, että hänen arvopohja on 60-lukulainen ja näinhän se on. Sen näkee tyhmempikin. Selkeää ja johdonmukaista toimintaa vuosikymmenestä toiseen. Sale on mielestäni ollut porvari vuosikymmenestä toiseen ja on sitä edelleen tyylikkäästi. Mulle sopii porvari. Se on selkeää, ei tartte miettiä eroja kalan ja linnun välillä. Tuntuu vain, että suuri osa kansasta on jotenkin päättänyt, että hän ei sitä ole ja sitten ajaudutaan tähän sekavaan kala/lintu-tilanteeseen. Samat tyypit, jotka äänesti Salen johtoon, huutelevat Kokoomuksen politiikkaa vastaan esim. sosiaalisessa mediassa. Mä oon niin tippunut kyydistä. Ollaan taas siinä vaiheessa, kun toivoo, että voisi vaan hokea: "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen..." *hymy*

Mutta en jaksa nyt enempää natista tästä Sale-hommasta. Kansa on puhunut ja pulinat pois. Tarja oli meidän nainen maailmalla. Nyt Sale on meidän mies maailmalla. Meillä on hyvä.