Luumuilua

Luumut on hyviä sellaisinaan, mutta niistä on myös helppo tehdä kaikenlaista iltapaa tai muuta hyvää.

Eilen tein paistettuja luumuja. Paistetut luumut osaa jokainen tehdä, ottaa luumuista kivet pois ja laittaa puolikkaat kuumaan uuniin. Oli mulla eilen oikein ohjekin. Ohjeen lähde Etelä-Suomen Sanomat 27.10.11.

Paistetut luumut

kokonaisia luumuja
fariinisokeria
(konjakkia)
tarjoiluun kermavaahtoa

Voitele vuoka öljyllä. Halkaise luumut ja poista kivet. Laita luumut vuokaan ja ripottele jokaisen luumupuolikkaan keskelle teelusikallinen fariinisokeria ja muutama tippa konjakkia. Konjakki ei ole välttämätön, mutta antaa juhlavan maun. Paista 200 asteessa kunnes luumu on kypsää, noin 20 minuuttia.

Kermavaahto korvattiin vaniljakastikkeella. Tänään söin loput ja oliko maukasta kastikkeeksi jähmettynyt luumujen neste ja fariinisokeri? Oli.

Joku viikko sitten tein sellaista luumupaistosta, jota syötiin aika monta päivää ---ja se vaan parani ja parani koko ajan.

Luumupaistos (8-10 annosta)

250g voita (vinkki: Rainbow`lla on luomuvoita 250g-paketeissa)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kidesokeria (ennen vanhaan ohjeissa puhuttiin vaan sokerista)
2 dl fariinisokeria
10 luumua

Uuni 175c-asteeseen. Nypi voi, jauhot ja sokerit kulhoon murumaiseksi seokseksi. Laita hetkeksi jääkaappiin. Huuhtele luumut ja poista niistä kivet. Leikkaa luumut neljään osaan (mä laitoin kyllä puoliksi) ja nosta voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele taikina päälle (mun salaisuus oli se, että tein tän kapeaan uunivuokaan ja pystyin painelemaan taikinan luumujen päälle kanneksi, enkä ripoittelemaan päälle). Paista uunin alatasossa 30-45 min / kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa suoraan vuoasta jäätelön tms. kanssa. Mä paistoin vähän pidempään, koska tein taikinasta sen kannen. Tää oli hyvää heti ja myös kylmänä parin päivän päästä. 

Tämä ohje on Koti ja Keittiö-lehdestä 9/11. Kuva oma.

Saukko II ja III

Toinen uintikoulukerta oli haastavampi kuin ensimmäinen. Vapaauinnin eli kroolin hengitys on haastavaa. Vettä on koko ajan siellä, missä pitäisi olla ilmaa. Välillä ehkä ihan hippasen onnistuikin, mutta sitten taas meni sekaisin. Pitää muistaa kädet, jalat ja hengitys. Kaikki samaan aikaan. Haastava kokonaisuus siis. Ihme, että osaan edes kävellä. Selkäuintia myös testailtiin ja piti uida kuin delfiini. Siis piti.

Toinen uintikerta päättyi suihkutiloissa yhteen ikävimmistä lineista ikinä: "Onko kukaan lääkäri tai sairaanhoitaja?" Vanhempi nainen sai jonkinlaisen kohtauksen tunnin jälkeen. Nainen oli altaassa vieressäni ja valitteli päänsärkyä jo vedessä. Ambulanssi tuli onneksi apuun.

Eilen, kolmannen tunnin aluksi, meille kerrottiin naisen voivan hyvin. Hän ei kuitenkaan enää palaa kurssille. Eilen sitten aloitettiin rintauinnin opettelu. Se on varmasti minun lajini: rintauinti. Siinähän sitä vasta muistettavaa olikin, mutta siitä kuitenkin tuli vahvimmin "tämän haluan oppia ja varmaan opinkin"- olo.Tunnin lopuksi kokeiltiin ihan kylmiltään taas vapaauintia ja mulla ei ollut mitään muistikuvaa edellisen kerran asioista! Oh-hoh!

Kolmannella kerralla oli selkeästi rankin ohjelma. Parilla ensimmäisellä tunnilla tuli välillä kylmä ja tuli kramppi-ongelmia. Eilen ei ollut kylmä. Rupesi menemään urheilun puolelle. Eilen piti taas olla delfiini. Opettaja kommentoi, että loppumatkasta meni tosi hyvin mun delfiini, kun rupesin potkimaan vahvemmin. Kerroin opettajalle, että mulla rupesi happi loppumaan ja oli pakko laittaa lisävauhtia, kun meinasi tulla paniikki. Paniikki on kuulemma oikein hyvä motivoija.

Niin ja heti toiselle tunnille ostin uimalasit ja ne on ihan tosi hyvät. Suosittelen uintikurssia ja uimalaseja kaikille. Vielä neljä kertaa edessä.

Viikonloppuhyppely Köpiksessä

Kylmä totuus nykyihmisen maratonharrastuksesta

Hiukan illalla hymyilytti ja vielä uudestaan aamulla, kun miehelle tätä luin. Ote on kirjasta Maaninkavaara, jonka on kirjoittanut Miika Nousiainen.

"Vaikka maraton on pitkä ja tuskainen, en haluaisi verrata perheen surua nykymaratoniin. Siitä on tehty elämys, joka vie mielikuvaa kauemmas juoksemisesta. Se on kansanhuvia, jota harjoitellaan työporukassa simpsakan ohjaajan neuvoilla.

Siinä sitten löntystellään talvi tavoitteen eteen. Keväällä tehdään retki Tukholmaan. Olisi tuo maraton Helsingissäkin, mutta kun se on syksyllä. Ikävä harjoittelu pilaa kesän terassikauden. On se niin väärin, kun juoksu pilaa kaiken.

Laivalta hankitaan viimeisen teknologian mukaiset vaatteet. Nättiä väriä tietenkin. Ne päällä lyllerretään reitti kuuteen tuntiin. Maalissa saadaan stipendi, mikrosiru välittää säälittävän ajan internetiin tuttavien ihmeteltäksi.
Ne vielä laiskemmat kotikoneella luulevat tapahtunutta saavutukseksi. Soittavat sukulaisille ja kertovat, että tällaisen tempun se meidän Erja nyt teki. Erjan kelpaa pitää loppuvuoden sählyvuoroilla saavutuksesta kertovaa paitaa.

Mikä helvetin saavutus on kuuden tunnin maraton? Se on arkiliikuntaa, kävelylenkki. "

Etsin tämän kirjan käsiini, kun Peque-blogissa sitä käsiteltiin ja tuli sellainen olo, että tuo kirjahan voisi osua ja upota. Olen vasta alkuvaiheessa kirjaa, joten analysoidaan sitä sitten mahdollisesti myöhemmin.

Mä on niin saukko.

Eilen lunastin taas yhden uuden vuoden lupauksen. Aloitin uimakoulun. Kurssille pääsi, jos pärjää isossa altaassa. Minähän olen pärjännyt siellä jo kohta 30 vuotta, joten olikin jo aika siirtyä uimisessa seuraavalle levelille. Kurssi kestää seitsemän kertaa ja on aina maanantai-iltaisin puoliyhdeksältä. Hyvin lähellä nukkumaanmenoaikaani siis, mutta joskus on venyttävä tavoitteiden vuoksi. Triathlon täältä mä tulen!

En ole liikunnallisesti mitenkään lahjakas ja en varsinaisesti tunnista oikeata tai vasenta. Pari viikkoa sitten meinasin hukkua mummojen vesijumpassa. Olin siis hiukan kauhuissani ja samalla tohkeissani koko kurssista. Suihkutiloissa tajusin heti, että minulla on väärän värinen uima-asu. Kaikilla muilla oli musta. Minulla ei ollut myöskään uimalaseja. Hävetti. Sellainen lakkikin oli melkein kaikilla.

Rohkeasti kuitenkin päädyin altaaseen ja siitä eteenpäin kaikki meni oikein mainiosti. Harjoiteltiin hengittämistä, selkäuintia ja vapaauintia. Tiesittekö, että vapaauinti (olikohan se vapaauinti...) on sama asia kuin krooli. Mä en tiennyt. Nyt tiedän, eikä se mikään tietokilpailu kuitenkaan ollut - onneksi. Pysyin hyvin mukana ja opinkin kaikkea. Kerran meni vettä nenään oikein kunnolla ja kerran meinasi krampata pohkeet. Onneksi oon magneesiumini syönyt, niin ei kramppaillut enempää. Välillä joutui odottamaan altaassa muita ja kylmiltään potkimaan lähtiessä kramppi punkee pakolla päälle.

Oikein oli mukavaa ja tunti meni ihan siivillä. Oikein uiminen on todella raskasta ja vaikeaa, mutta ehkä se tästä. Hankalinta on hengittäminen. Jos olette aloittaneet uusia liikuntaharrastuksia, niin tiedätte, että joka lajissa opetellaan erilainen hengitys. Jos harrastaa montaa lajia, niin täytyy tosiaan keskittyä siihen hengittämiseen: oliko tää nyt pilatesta, uimista, juoksua vai aurinkotervehdys? Puh-puh-puh. Hengästyminen tulee joka lajissa aika samalla tavalla.