Jauheliha-kesäkurpitsavuokaa eilen ja tänään.

Marttojen reseptiarkistosta löytyi taas kokeilemisen ja tuunaamisen arvoinen resepti.

1 kesäkurpitsa
2 tomaattia (neljä laitoin)
4 perunaa (kuusi perunaa meni)
300g jauhelihaa (350g jäi koiran osuuden jälkeen pakettiin)
2-3 valkosipulin kynttä
2 tl rypsiöljyä voitelemiseen
suolaa (en laittanut)
mustapippuria (laitoin lopuksi tomaattien päälle)
1-2 sipulia
1/2 dl hienonnettua persiljaa (ei ollut persiljaa, ilmankin pärjäsi)
1 rkl sinappia
+omana tuunauksena jauhelihan sekaan laitettiin chilitomaattimurskaa.

1. Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit, kuori ja raasta perunat.
2. Lisää jauhelihan joukkoon perunaraaste, puserrettu valkosipuli, suolaa ja pippuria.
3. Sekoita keskenään hienonnettu sipuli, persilja ja sinappi.
4. Levitä voidellun uunivuoan pohjalle ensin kesäkurpitsaviipaleet, sitten lihamurekeseos, sen päälle sinappiseos ja lopuksi tomaattiviipaleet.
5. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.
6. Loppuvaiheessa voit suojata foliolla. Tarkista kypsyys.

Meillä paistettiin jauheliha jo etukäteen, koska siitä tehtiin myös koiralle ruokaa samalla ja laitettiin tomaattichilihässäkkä siihen sekaan. Siitäkin tuli ihan hyvä "lihamurekeseos."

Lihan voi helposti jättää pois ja sekaan raastaa vaikka porkkanaa. Kaalikin voisi olla hyvä.

Niin ja ... juusto!
                                                                                                                                                                                     

    

Parempi ruoka, parempi mieli.

Käytiin tänään syömässä Lahden ykkös-italialaisessa eli Mamma Mariassa. Masu nautiskeli ihanaa italialaispizzaa ja ihanaista jäätelöä. Parempi ruoka, parempi mieli-hengessä voisin kirjoitella viime viikoista jotain muistiin.

Se maraton, johon oli virallisesti treenattu viime syyskuusta lähtien, tuli ja meni. Minä istuin katsomossa niistämässä nenää. Keskiviikkoiltana joku tuntui kurkussa, torstaiaamuna lääkäriin ja sairasloma päälle. Lääkäri kirjoitti todistuksen, jolla saisin siirrettyä osallistumisoikeuden seuraavalle vuodelle. Lääkäri oli maraton-naisia itsekin ja tiesi, että sellaisen todistuksen tarvitsen. Siinä alle 10 minuutissa kaikki oli ohi. Silmät märkinä tuijotin lääkäriä, joka totesi, ettei tilanne itkemällä parane. Juoksuja tulee kuulemma aina uusia.

Kotiin asti tsemppasin ja sitten tuli muutamat itkut väännettyä. Päätin, että lepään itseni kuntoon. Jatkoin tankkaamista ja nesteytystä. Torstai ja perjantai. En osannut luovuttaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli pakko myöntää itselleen, että en maratonin lähtöviivalla lauantaina olisi. Matkustin kuitenkin mukaan Tukholmaan, koska lentoja ei saanut hyvitettyä eikä siirrettyä. Päivä oli todella kylmä ja ei taatusti auttanut flunssasta paranemista.

Tulihan käytyä jossain syvällä ja pimeässä. Kuukausien treenit. Kilometrejä lumessa, loskassa, pakkasessa, pimeässä ja välillä auringossakin. Ehkä vähän liioiteltu treeni maratonkannustajalle. Pienemmälläkin treenillä olisi ehkä jaksanut käsiä lyödä yhteen. Isä juoksi uuden ennätyksensä. Se oli sentään positiivista.

Tuntui, että flunssa jatkui kuukausia. Päivä päivältä se muistutti tästä epäonnistumisesta. Nyt se on vain musta muisto. Kolme päivää on nyt taas pystynyt juoksemaan ja miten hyvältä se tuntuukaan. I´m back.

En tämän enempää jaksa tässä suossa enää itseäni uittaa. Vituiksi meni ja ei se puimalla siitä paremmaksi muutu. Katsotaan sitä maratonia tässä vielä myöhemmin ja jatketaan liikkumista.

"puhu mitä puhut
mutta juoksemista älä lopeta"
-Happoradio

JK. Siirsin sillä lääkärintodistuksella osallistumisoikeuteni ensi keväälle. Guess what? Mä treenaan taas Tukhoklman maratonille. Enpä olisi kuukausi sitten uskonut koskaan enää treenaavani talvea maratonia varten. Niin se elämä heittelee! *hymy*

Hiilarikuukausi lähenee loppuaan.

Mulla on tämä toukokuu ollut hiilarikuukausi. Mä olen syönyt hiilaria paljon ja vielä vähän päälle. Puuroa, leipää ja pastaa, purkki rahkaa joka päivä ja ties vaikka mitä. Keho on huutanut ruokaa ja mä olen sitä keholla antanut. Juoksutreenin loppukiihdytyksessä keho on ruvennut elämään ihan uutta elämää. Tuntuu, että ensimmäistä kertaa ikinä keho on tällaisessa vaiheessa, että start-nappula on kestona pohjassa. Puolentoista tunnin lenkillä paino tippuu kaksi kiloa. Keho on oppinut kuluttamaan sille annettua energiaa ihan uudella tavalla. Ihan kohtuullisen mieletöntä! Sitten syödään ja paino taas tasautuu. Tasaisesti se on läpi talven kuitenkin tippunut ja nyt ollaan jo lähellä 61 kiloa.

Sitä luulee tuntevansa oman kehonsa ja ajattelee kroppansa olevan jotenkin vakiosti hereillä aina. Sitten 32-vuotiaana keho rupeaa elämään ihan uutta elämää ja kehon haltija on ihan ihmeissään. Kehoni on herännyt 32-vuotisesta unesta.

Kirosananakin tunnettua hiilaria vedetään vielä vajaa viikko hiukan överimääriä ja sitten pitänee sitä sitten vähennellä. Jossain vaiheessa on ollut pohdinnassa viettää muodikas hiilariton kuukausi/muu aikajakso tänä kesänä. Sattuneesta syystä en juuri nyt ole täysin vakuuttunut tästä hiilarittomasta hypestä, mutta kaikkeahan on toki tervettä ja mieltä avartavaa kokeilla! (....kuten maratonille treenaamista! )

Suuri maailma tuli Lahden Prismaan.

Täydellisyys on tykkäämisen arvoista!

Uudessa Anna-lehdessä on lyhyt ruokakirja-arvostelu, jonka kohteena on paremmin näyttelijänä tunnetun Gwyneth Paltrow`n opus. Hanna Jensen arvostelee kirjaa seuraavasti: "Paltrow´n kirjassa My father´s daughter on kauniit kuvat ja päiväkirjamaista jutustelua, mutta pian alkaa tökkiä: ei särön säröä, elämä on täydellistä."

Oih, mutta sehän on ihanaa! Gwyneth on täydellinen. Gwyneth on minun pitkäaikaisin idolini. Minua hän ei töki yhtään. Mitä täydellisempi sen parempi! Minä niin haluaisin tuon kirjan vaikutuspiiriin. Kirja saisi tökkiä minua täydellisyydellään koko rahalla! Tykkäisin.

Gwynethin elämää olen seurannut jo yläasteikäisestä asti. Gwyneth on aina ollut kaunis, hauska, valloittava ja fiksu. Hän on tehnyt hyviä elokuvia ja seurusteli nuorempana läpi oman aikansa Hollywoodin ykkösketjun ja eipä nykyinen mieskään ihan perusjamppa ole. Nuoruuden miesrintamalla tärkeimpänä hetkenä tietysti kihlautuminen Brad Pittin kanssa. Niin ja hänen ikimuistoinen Oscar-palkintopuheensa. Tykkään.

Gwyneth edustaa sellaista eloisaa elämää ja mukavaa luonnetta, jota on mukava seurailla. Sittemmin Gwyneth on avioitunut, perheellistynyt ja puhuu muun muassa terveellisen ruoan puolesta. Hänen GOOP-saittinsa on tosi yees. Lähes viikottain saan Gwynethiltä sähköpostia, jossa hän kertoo minulle (ja parille muulle) kaikkia ihania ja täydellisiä juttuja. Tykkään. Telkkarista tulee Gwynethin ruoka-ohjelma, jossa hän matkailee Espanjassa. Hän on siinäkin juuri niin mukava, kun olen aina ajatellut hänen olevan. Tykkään.

Gwyneth on myös ainoa, jonka kuvan olen ottanut mukaan kampaajalle. "Haluaisin tällaisen." Sitten minullakin oli Sliding Doors-leffan aikainen kampaus. Se vaalea versio. Se oli siis vuosi 1998 ja sen kampauksen päälle laitettiin ylioppilaslakki.

Hänessä on sellaista tunnetta, että minä tulen toimeen itseni kanssa, nautin itsestäni ja pidän itsestäni hyvää huolta. Nuorempana hänessä oli paljon särmää. Pukeutumisessa ja kauneudessa hän on aina ollut ykkönen. Me olemme tainneet kasvaa yhdessä aikuisiksi! Hän on pysynyt aina yhtä täydellisenä ja esillä medioissa, niin on ollut mitä fanittaa. Ihana idoli!