Lajikokeiluja kiireen vastapainoksi.

Olen viimeisen parin viikon aikana ollut niin kiireinen, että en ole päässyt treenille silloin kun jumppa-aikataulussa on lempituntejani - vaan treenille on menty, kun ehtii. Olenkin sitten ajautunut erilaisten treenikokeilujen pariin - joten otetaan tää kiire positiivisen kokeilukauden kannalta.

Kävin ensimmäistä kertaa Piloxingissa. Mä jotenkin mielessäni ajattelin, että tunnin nimi on jotakin tyyliin boxing. Kyllähän tunti sisälsi varjonyrkkeilyä, josta tykkään tosi paljon - mutta sitten yht´äkkiä lähdettiinkin hakemaan tasapainoa erilaisin liikkein, joista minulle tuli mieleen Bodybalance. Se tuntui ihan fiksulta, että hiukan lämpöä ottaneena harjoitellaan tasapainoa - tuollainen treeni tukee myös juoksua. Ihan diggasin, mutta sitten lähti jotkut salsakuviot pyörittämään tuntia eteenpäin. Mä tipuin jo ihan kärryiltä, että mitäs täällä tapahtuu. Tunnissa oli hetkensä, mutta ei tainnut olla ihan mun pala kakkua. Miksi treenistä pitää tehdä niin monimutkaista? Tunti siis sisälsi nyrkkeilyä, pilatesta sekä tanssia, jonka voi lukea auki tunnin nimestä - jos ei muista sen olevan ihan vaan boxing. Tämä tunti sopii kaikille, vasen ja oikea pitää tuntea.

Olen myös pystynyt välttelemään jumppapallojumppia kaikki nämä vuodet, mutta sellaisellekin viime viikolla osuin, Fitball. Lihaskuntoliikkeitä sellaisen ison jumppapallon kanssa. Alkutunnista mä mietin, että miksi treenistä pitää tehdä näin monimutkaista? Jossain vaiheessa mä mietin, että jos mä istun 40 tuntia viikossa töissä ja ties kuinka kauan vielä iltaisin kotona, niin miksi mä haluan istua jumpatessa vielä jollakin pallolla? Mä haluan seistä! Lopputunnista pallosta saatiin paremmin irti tehoja sekä peppu, joten ei tää ihan niin hassua ollut kuin tuo piloxing. Tämä tunti sopii varmasti kaikille.

Palasin myös vuosien jälkeen jumppa-arkkiviholliseni eli bodystepin pariin. Ihan tuntui taas ekalta kosketukselta siihen lautaan. Nyt en voi liikaa korostaa kysymystä: Miksi liikkumisesta pitää tehdä näin monimutkaista? Tästä tunnista saa kyllä aina iloa elämään, kun rupeaa aina naurattamaan ne systeemit, kun sitä lautaa pitää kiertää ties ja miten päin! Aina voi tehdä ihan sen perusliikkeen ilman sitä häkkyröintiä: se joka tekee ihan sitä perusliikettä olen minä. Ei mene puolet tehosta siihen häkkyränä pyörimiseen. Tämä tunti ei sovi kaikille (toki tekemällä oppii - ehkä). Häkkyröinti pitää osata, oikean ja vasemman perustunteminen ei riitä.
 
Kävin myös tutustumassa kiertoharjoittelu-tuntiin, jossa liikkeitä tehdään hydraulisella vastuksella toimivilla laitteilla ja myös oman kropan vastuksilla. Hydraulinen vastus tekee sen, että mitä kovempi tahti, sitä kovempi vastus. Jokainen pystyy tekemään ihan oman treenin, rauhassa tai kovaa. Tämän takia nämä mun salilla Voi hyvin-nimellä kulkevat tunnin sopivat kaikille - ihan itsestä kiinni mitä tunnista saa irti. Tunti, jolla kävin oli teematunti selälle ja istumatyöläiselle ei varmasti ole koskaan liikaa selkätreeniä.

Kaikenlaista voi ja kannattaa kokeilla, vaikka ei vasenta ja oikeaa aina tunnistaisi tai ei ollut paikalla kuin liikunnallisuusgeenejä jaettiin. Lempparitunnitkin tuntuvat ihan huipuilta kokeilujen jälkeen, kun vihdoinkin ehtii sinne parhaan ohjaajan spinningtunnille vetämään yksinkertaisten ihmisten kovaa treeniä! Jaksaa, jaksaa - loppuun asti!  Onhan noilla lempparitunneillakin joskus tullut käytyä ensimmäistä kertaa kokeilemassa.