20. lokakuuta 2012

Miten keittiö ostetaan?

Mä en ole silleen onnellisessa asemassa, että mulla olisi joku visio unelmieni keittiöstä. Keittiöitä on ollut ja mennyt. Peiliin katsoessa huomaa, että kyllä niissä keittiön perustehtävä eli ruokahuolto on pelannut.

Nyt sitten kuitenkin pitää ihan ite tietää, että minkälainen keittiö laitetaan. (ja sit vielä rakentajan pitää haluta samaa) Pohjapiirros on jo keittiölle toki luonut tietyt mitat ja sen merkitys keittiölle on huomattavasti isompi kuin mikään kaapin väri.

Meidän keittiö on mallia käytävä, mutta silleen positiivisella otteella. Avokeittiöt ja saarekkeet on tosi hienoja sisustuslehdissä, mutta ei yhtään meidän juttu. Meillä käy ruokavieraita ehkä kerran vuodessa ja silloinkin ruoka valmistuu alkuräjähdyksen kautta, joten mitkään avohommat ei todella ollut agendalla missään vaiheessa.

Käytävämäisyys vaatii myös vaaleutta ja keveyttä, jotta kyseessä ei ole pimeä tunneli, jonka päässä näkyy valoa - eli ikkuna. Vaaleutta saadaan valkoisella värillä ja keveyttä hillitsemällä yläkaappien määrää. Astianpesukone halutaan nostaa työskentelykorkeudelle ja samoin uuni. Integroiminen on kova juttu. Siinähän niitä ajatuksia, että mitä se keittiö voisi itseensä sitten syödä.

Maanantaina ollaan menossa yhteen keittiöliikkeeseen, jossa käytiin keväälläkin, jatkamaan suunnitelmia. Tänään ajattelin, että käynpä siellä etukäteispiipahtamassa ja samalla katsastan sen ympärillä olevat liikkeet.

Minä: Mä voisin tänään käydä itsekseni kiertämässä niitä keittiöliikkeitä.
Rakentaja: *näyttää epäröivältä* Ne laittaa kaikkia ajatuksia sun päähän.

Lähdin kuitenkin turneelle ja olin hyvin avoin ottamaan kaikkia näitä ajatuksia mun päähän. Voin kertoa, että ahdistus vaan kasvoi liike liikkeeltä. Outoja myyjiä, liian tuttavallisia, liian etäisiä, "ai, se on teidän talo"-tyyppisiä stalkkereita...lopulta päädyin tänne keväiseen liikkeeseen eli sinne Kvikille. Just sinne Kvikille, joiden esitteet on niin ihanaa paperia, että kohta vuoden esitteet on seissyt kirjapinon alimmaisena yöpöydälläni.

Siellä oli paikalla se kiva mies, joka osaa hoitaa sen myymisen niinku ihminen ihmiselle. Ei oo outo, ei liian tuttavallinen, ei liian etäinen, eikä ainakaan myöntänyt stalkanneensa meidän tonttia. Katsottiin niitä piirrustuksia ja ne tuntui ihan omilta edelleen. Olin siellä tunnin verran ja käytiin läpi tiettyjä ongelmallisia kohtia, vaihtoehtoja. Hän laittoi ajatuksia mun päähän, mutta molemmat tiesi, että myyjän kuuluu näin tehdä ja ostaja sitten päättää mitä tarttee ja mitä ei. Ne meidän keittiönkaapit on siellä liikkeessä ja niitä saa avata ja sulkea. Mä näen ne sieluni silmin siellä meidän talossa. Tämä keittiömalli oli myös Tampereen Asuntomessuilla (jos ystävä A luet tätä, niin mä en todella pääse niistä messuista yli) yhdessä talossa. Messukeittiö oli ihan eri mallia kuin meillä, mutta heti tunnistin sielläkin, että nää on ne meidän kaapinovet. Mulla ei edellenkään ole visiota unelmieni keittiöstä, mutta tää keittiö sopii just tähän taloon.

Sitten kun mietitään tuota otsikkoa "Miten keittiö ostetaan?". Se ostetaan kai pyytämällä kaikista kylän keittiöliikkeistä tarjous ja niitä sitten vertaillaan parhaan mukaan. Viilataan pilkkua ja tingitään leivänpaahdinta samaan hintaan. Voisiko sen kuitenkin ostaa myös sillä perusteella, että tämä keittiö mahtuu budjettiin ja se on vaan se meidän keittiö?

1 kommentti:

Kiitos kommentista. Ilahduin!