Kuntosalilla treenaaminen ei ole koskaan herättänyt minussa suuria tunteita, vaikka tiedostan täysin lihaskunnon tärkeyden peruselämisen kannalta sekä toki osana muun liikunnan harrastamista.
Olen ollut kuntokoulussa, jossa minulle on sanottu, että lihaskunto on heikko - ja minä en enää nuorene, joten pitäisiköhän rouvan tehdä asialle jotain.
Minulta on mitattu rasvaprosenttia ja todettu sen olevan liian korkea - ja kerrottu, että ruokavalion lisäksi siihen auttaisi lihaskuntoharjoittelu, kun rouva ei tästä nyt enää ainakaan nuorene ja lihaskunto on elintärkeä asia.
Fysioterapeutti on kertonut, että kiputiloista johtuvia kehon vääriä asentoja voisi helpottaa paremmalla lihaskunnolla - kun rouvan crohnin tauti ei ole mihinkään poistumassa.
Kaikkea tämmöistä on muutaman esimerkin mainitakseni sattunut kohdalle - ja muutaman kerran olen sitten oiken ryhdistäytynyt ja vaappunut sinne kuntosalille. Minulle on tehty saliohjelmia ja olen aikani käynyt siellä heilumassa - kunnes en enää ole käynyt.
Menneenä syksynä olen käynyt sitten ilman saliohjelmaa säännöllisen epäsäännöllisesti salilla pyörimässä. En ole oikein tiennyt, että mitä siellä teen - mutta olen työstänyt ajatusta siitä, että oikeasti tietäisin mitä lihasta milloinkin treenataan. Ihan sama niistä laitteista, lihas edellä.
Katsoin viimeisiä minulle tehtyjä saliohjelmia ja mietin niitä kertoja, kun niitä on käyty minun kanssani läpi ohjaajan toimesta. Ohjelmat ja ohjaukset ovat olleet hyvin laitelähtöisiä tai tekniikkalähtöisiä - mutta se varsinainen ohjaus siihen lihakseen on jäänyt liian vähäiseksi. Laitekeskeisyyshän on ihan vihon viimeinen lähtökohta tutustua itselle vieraaseen lajiin. Salille mentäessä on miettinyt lähinnä, että miten se laite nyt toimikaan - ja mitä jos en osaa käyttää sitä laitetta ja joku huomaa tyhmyyteni. Tekniikkalähtöisyys toki parempi lähtökohta, että ei itseään hajoita - mutta siinäkin pitäisi olla mukana lihaslähtöisyys ja jos tekniikan ymmärtäminen ei mene perille, niin sitten pitäisi olla joku toinen liike kyseiselle lihakselle. Tärkeintähän on se lihas, ei se, että kaikkien pitäisi osata kaikki liikkeet. Aina ei vain tajua.
Tämmöistä ajattelukulkua olen tässä syksyn mittaan käynyt itseni kanssa läpi. Välillä on ollut selkeämpi näkemys salitreenin olemuksesta ja välillä on kuljettu hämärässä. Olen tehnyt tutkimusta kirjoista ja netistä, että minkälaisilla lihasjaoilla ihmiset treenaavat. Miettinyt, että mitä lihasryhmiä on. Kerännyt pankkia erilaisista liikkeistä eri lihasryhmille. Mitä siellä salilla oikeasti tehdään?
Yhden tunnin vietin ammattilaisen kanssa salilla ja siitä sain paljon irti. Tekniikasta kävimme läpi maastavetoa ja kyykkyjä. Äärettömän hyvä tekniikkaosuus siis. Sain hyvin kiteyttäviä neuvoja siihen, että minun pitäisi saada sieltä salilta voimaa. Voimaa, voimaa, voimaa. Minun on ihan turha mennä sinne salille tekemään aerobista treeniä, kun teen sitä kohtuullisesti muutenkin. Painoa ja vastusta tulee olla, lyhkäisiä sarjoja. Lisäksi salitreeniä tukemaan se vihko, johon tehdyt treenit kirjataan ja tuntemukset. Ihan perusjuttuja, mutta kuitenkin asioita, jotka meinaa sinne ihmettelyn sekaan hävitä.
Oikeastaan tuon ammattilaisen kanssa vietetyn tunnin jälkeen homma rupesi selvenemään. Nyt olen sitten aina salille menoa edeltävänä iltana ja katsonut itselleni liikkeet valmiiksi. Tiedän täsmälleen mitä lihaksia seuraavana päivänä treenataan ja millä liikkeillä. Tykkään treenata paria liikettä vuorotellen ja olen liikeparitkin päättänyt etukäteen. Pienistä painoista puhutaan, mutta olen nyt reilulla kädellä lähtenyt korottomaan painoja - jos huomaan, että on liikaa, niin sitten pudotan - ajatus kuitenkin koko ajan siinä voimassa. Voima, voima, voima.
Nyt voin sanoa, että katson tätä salimaailmaa ihan uusin silmin ja maailmankuvani on tässä suhteessa laajentunut todella big time. Jos tämä innostus asiaan nyt kantaa pidemmälle kuin aikaisemmin, niin vähitellen toki opituista asioista tulee rutiinia - mutta varmasti mennään vielä pitkään suunnittelu- ja oppimis-linjalla. Kyllähän se sitouttaakin ihan eri tavalla, kun itse luot ohjelman ja käytät suunnitteluun sekä ihmettelyyn aikaa vrs. kulkea salia ympäri jonkun toisen tulostaman lappukasan kanssa, joka on sinulle sopiva ohjelma jonkun toisen mielestä.
Sen verran syvälle tämä kuntosalioppi on nyt kuitenkin mennyt, että en usko enää ikinä heiluvani kuntosalilla päättömästi, voisiko jopa sanoa turhaan. Joku ajatus on nyt siitä minkälainen treeni tuo hyvän fiiliksen lihakseen ja ehkä tulosta lihaskuntoon (siitä en vielä tiedä, kun matka on alussa) ja hyvin vahva ajatus siitä minkälainen treeni on vain laitteiden ympäri kiertämistä paperilapun kanssa = ajanhukkaa.
P.S. Illalla salitreeniä suunnitellessa ei myöskään kehtaa syödä karkkia samaan aikaan. Ei ainakaan tammikuussa.
J.K. Tässä
linkki tekstiin, jossa olen joulukuussa 2013 ajatellut jollakin tasolla alkaneen salitreenin jatkuvan vielä tulevaisuudessa. Ei jatkunut ja kun ajattelen painoja, joilla tein jalkaprässiä tuolloin ja ajattelin sen olevan hyödyllistä, niin heiluminen on kevyt termi sille toiminnalle.
