 |
| www.vanillarose.com |
21. lokakuuta 2013
Uusi ylävartalotreeni salille.
Viime viikolla käytiin PT Hennariikan kanssa läpi uusi ylävartalotreeni, jonka hän oli minulle raapustellut. Lyhyt ja ei niin lentoon lähtenyt kuntosaliurani on sisältänyt nyt kaksi ohjelmaa: ns. perustreenin ja juoksua tukeva treenin. Olen käynyt salilla vaihtelevasti, mutta motivaatio salihommiin voisi olla parempi. Muu liikunta on aina ensisijaisempaa. Uusi ohjelma toi taas motivaatiota ja opin taas uusia juttuja, joita salilla voi ylipäänsä tehdä. Minä haen näistä ohjelmista oppia kaikkeen mitä salilla voi tehdä, jotta vois jatkossa ihan ite(kin) miettiä salihommia itselleen.
Tässä ohjelmassa on haukkareita, ojentajia, yläselkää, rintaa ja olkapäitä vapailla painoilla ja muutama laitekin otettiin mukaan. Ei kuitenkaan taljaa, jonka kanssa en ole ihan päässyt samalle taajuudelle. Taljassa tehdyt käsiliikkeet ei niin ole mun juttu. Se toki johtuu vaan siitä, että ei poweri riitä. Pienten painojenkin kanssa olen ihan solmussa. Lisäksi suorituksen seuraaminen peilistä samanaikaisesti saa tilanteesta suorastaan nöyryyttävän. Olen ihan realistisen tietoinen, että en ole rivin hoikin tyttö, enkä eniten salilla käynyt - mutta se hetki siinä peilin edessä murentaa hyvälläkin itsetunnolla varustetun naisen liian(kin) helposti. Tekee mieli paeta. Siinä hetkessä saattaa olla myös se siemen siellä salilla heilumisen motivaation löytämiseen. Mä en voi näyttää oikeasti tältä, tälle on tehtävä jotain tai sitten se toimii toisin ja nainen ei palaa ikinä nöyryyttämään itseään.
Toistaiseksi olen vaan palannut pelipaikalle nöyränä, mutta pää pystyssä.
Jalkaprässissä on keväästä saatu nostettua painoja jo 20 kilolla ja mennään jo isommassa luvussa kuin mun oma elopaino. On siellä kuntosalilla hyvätkin hetkensä.
P.S. Joskus aina puhutaan, että ei tuolla liikkuessa kukaan seuraile toisia ja jos seurailee, niin oma treeni on huonoa jne. Mä ainakin seuraan muita ja niin seuraa muutkin. Ei nyt siinä tuskan hetkellä ehdi muita katsoa, mutta muuten kyllä. Viime viikolla olin bodycombatissa ja siellä oli yksi mieskin mukana - ja se mies ei osannut lyödä. Ei vaan osannut. Sorry vaan kaikki ladyt, mutta se löi kuin tytöt. Perjantaina olin hardcore spinningissä ja heti katsoin, että menen miehen viereen - koska kovilla spinning-tunneilla käy tosi tiukkaa treeniä vetäviä miehiä ja heidän vieressään tulee vedettyä itsekin oikeasti kovalla sykkeellä. Toisten kyttääminen ei siis aina ole huono asia. Kytätäänhän me ihmiset toisiamme joka paikassa ja koko ajan - otamme, annamme ja saamme. Moni varmasti nauttii omasta suorituksestaan salilla, kun on ensiksi katsellut mun räpellystä ja kertoo kavereilleen, että sillä ei ollut painoja nimeksikään ja se oli ihan finaalissa. Se räpelsi kuten tytöltä vain voi odottaa.
Tässä ohjelmassa on haukkareita, ojentajia, yläselkää, rintaa ja olkapäitä vapailla painoilla ja muutama laitekin otettiin mukaan. Ei kuitenkaan taljaa, jonka kanssa en ole ihan päässyt samalle taajuudelle. Taljassa tehdyt käsiliikkeet ei niin ole mun juttu. Se toki johtuu vaan siitä, että ei poweri riitä. Pienten painojenkin kanssa olen ihan solmussa. Lisäksi suorituksen seuraaminen peilistä samanaikaisesti saa tilanteesta suorastaan nöyryyttävän. Olen ihan realistisen tietoinen, että en ole rivin hoikin tyttö, enkä eniten salilla käynyt - mutta se hetki siinä peilin edessä murentaa hyvälläkin itsetunnolla varustetun naisen liian(kin) helposti. Tekee mieli paeta. Siinä hetkessä saattaa olla myös se siemen siellä salilla heilumisen motivaation löytämiseen. Mä en voi näyttää oikeasti tältä, tälle on tehtävä jotain tai sitten se toimii toisin ja nainen ei palaa ikinä nöyryyttämään itseään.
Toistaiseksi olen vaan palannut pelipaikalle nöyränä, mutta pää pystyssä.
Jalkaprässissä on keväästä saatu nostettua painoja jo 20 kilolla ja mennään jo isommassa luvussa kuin mun oma elopaino. On siellä kuntosalilla hyvätkin hetkensä.
P.S. Joskus aina puhutaan, että ei tuolla liikkuessa kukaan seuraile toisia ja jos seurailee, niin oma treeni on huonoa jne. Mä ainakin seuraan muita ja niin seuraa muutkin. Ei nyt siinä tuskan hetkellä ehdi muita katsoa, mutta muuten kyllä. Viime viikolla olin bodycombatissa ja siellä oli yksi mieskin mukana - ja se mies ei osannut lyödä. Ei vaan osannut. Sorry vaan kaikki ladyt, mutta se löi kuin tytöt. Perjantaina olin hardcore spinningissä ja heti katsoin, että menen miehen viereen - koska kovilla spinning-tunneilla käy tosi tiukkaa treeniä vetäviä miehiä ja heidän vieressään tulee vedettyä itsekin oikeasti kovalla sykkeellä. Toisten kyttääminen ei siis aina ole huono asia. Kytätäänhän me ihmiset toisiamme joka paikassa ja koko ajan - otamme, annamme ja saamme. Moni varmasti nauttii omasta suorituksestaan salilla, kun on ensiksi katsellut mun räpellystä ja kertoo kavereilleen, että sillä ei ollut painoja nimeksikään ja se oli ihan finaalissa. Se räpelsi kuten tytöltä vain voi odottaa.
20. lokakuuta 2013
Sokerihääpäivä.
Todellakin!
Yhden remontin ja yhden keskeneräisen omakotitalon keskellä jäi hääpäiväsuunnitelmat vähille.
Jotakin pientä oli ajatuksissa tälle päivälle, mutta aamulla heräsin kaktus kurkussa. Eilen aamulla huomasin jo, kun ylämäessä pulssi nousi korkeammalle kuin normipäivänä ja illalla oli veto ihan pois.
Kaktus se siis oli.
Koira yski myös eilen ja hänellä on ääni käheänä. Hyvin syö ja on iloinen, mutta nukahtaa myös herkästi ja selkeästi on tosi tyytyväinen, että on nukkumiskaveri ollut melkein koko päivän käytössä.
P.S. Käytiin me lähiostarilla syömässä. Hienosti selvisin ilman viljoja. Lohta, keitettyjä perunoita ja salaattia.
Yhden remontin ja yhden keskeneräisen omakotitalon keskellä jäi hääpäiväsuunnitelmat vähille.
Jotakin pientä oli ajatuksissa tälle päivälle, mutta aamulla heräsin kaktus kurkussa. Eilen aamulla huomasin jo, kun ylämäessä pulssi nousi korkeammalle kuin normipäivänä ja illalla oli veto ihan pois.
Kaktus se siis oli.
Koira yski myös eilen ja hänellä on ääni käheänä. Hyvin syö ja on iloinen, mutta nukahtaa myös herkästi ja selkeästi on tosi tyytyväinen, että on nukkumiskaveri ollut melkein koko päivän käytössä.
P.S. Käytiin me lähiostarilla syömässä. Hienosti selvisin ilman viljoja. Lohta, keitettyjä perunoita ja salaattia.
17. lokakuuta 2013
Lihaton lokakuu: Kasvisrisotto.
Tämä oli ihan peruskasvisrisotto, mutta tässä jonkinlainen resepti, jos risotto on sulle tuntematonta aluetta.
Riisinä toimi kuituriisi, jossa lisäkuitu tulee hernejauhosta. Tuli niin hyvää (pitkästä aikaan kaikki maistuu hyvältä), että jouduin vielä annoksen syötyäni maistelemaan lisää suoraan pannulta.
Kasvisrisotto kahdelle
1 porkkana
1 sipuli
pala keltaista paprikaa
pala oranssia paprikaa
valkosipulin kynsi
Leikkaa nämä kaikki pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä.
Lisää sekaan 2,5 dl riisiä ja kuullota riisi läpinäkyväksi.
Laita sekaan kasvislientä vähitellen, anna liemen keittyä kasaan ennen kuin lisäät. Viitisen desiä meni nestettä. Lisää mustapippuria, persiljaa ja ruohosipulia. Keittele kasaan. Lopuksi parmesaania sen verran että tulee struktuuria. (tai niin paljon kuin haluat!) Tämä risotto saattaa onnistua myös punaisella paprikalla.
Riisinä toimi kuituriisi, jossa lisäkuitu tulee hernejauhosta. Tuli niin hyvää (pitkästä aikaan kaikki maistuu hyvältä), että jouduin vielä annoksen syötyäni maistelemaan lisää suoraan pannulta.
Kasvisrisotto kahdelle
1 porkkana
1 sipuli
pala keltaista paprikaa
pala oranssia paprikaa
valkosipulin kynsi
Leikkaa nämä kaikki pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä.
Lisää sekaan 2,5 dl riisiä ja kuullota riisi läpinäkyväksi.
Laita sekaan kasvislientä vähitellen, anna liemen keittyä kasaan ennen kuin lisäät. Viitisen desiä meni nestettä. Lisää mustapippuria, persiljaa ja ruohosipulia. Keittele kasaan. Lopuksi parmesaania sen verran että tulee struktuuria. (tai niin paljon kuin haluat!) Tämä risotto saattaa onnistua myös punaisella paprikalla.
Pastanjauhannasta viljattomuuteen.
Mä olen pastaihmisiä. Osaan tehdä hyviä pastoja ihan mistä vaan. Apua, kaapissa ei ole mitään ja mä kuolen nälkään! Ja ei kauakaan, kun tästä tilanteesta on päädytty herkun pastan ääreen. Taikuutta? Ei, vaan jatkuvan pastanteon mukanaan tuomaa taitoa. Olen myös ihan ehdoton, että pastan pitää aina olla tosi pro. Täysjyvää ja luomua. Monessa muussa ruoassa on vähän niin ja näin - mutta pastassa never. Myös mies tietää miltä hyvä pasta maistuu, joten hänkin tekee kaupassa vain laadukkaita valintoja. Tämä pastahomma on viety siis aika tappiinsa. Pasta on arkiruokaa, lohturuokaa, liikkujan ruokaa ja pikaruokaa. Ruokakaapin peruskivi.
Sairauteni aktivoitumisen myötä olen hiljakseen miettinyt näitä ruokavalioasioita pastakattilan äärellä viime keväästä lähtien. Olen lukenut erilaisia artikkeleita autoimmuunitauteihin liittyvistä ruokavalioehdotuksista. Monenlaista. Yksi sellainen teema näissä erilaisissa ruokavalioissa on viljattomaan ruokavalioon siirtyminen. Mä en lähde tässä tätä sen enempää tieteellisesti avaamaan. Jos asia on sinulle ajankohtainen, niin aloita etsiskely vaikka netistä ja tee omat päätelmäsi. Mä en todella tiedä onko viljattomalla ruokavaliolla oikeasti merkitystä Crohnin taudin hoidossa vai ei, mutta kyllähän monenlaista faktaa sen puolesta näyttäisi olevan.
Lähipiirissäni on viljattomalla ruokavaliolla saatu todella hyvä apu toiseen autoimmuunitautiin ja siinä ainakin tulokset puhuvat todellakin puolestaan. Itselläni on ehkä liian heikko usko viljattomuuden pelastukseen omalla kohdallani nykyisen sairauteni kohdalla, mutta koska yksi autoimmuunitauti tuo monesti mukanaan toisen - niin jotenkin on helpompi ajatella, että joillakin muutoksilla voisin estää tämän kiertokulun. Minulla on sukurasitteena ainakin diapetesta ja reumaperäistä sairautta, jotka ovat siis myös näitä autoimmuunitauteja. Miksi en usko viljattomuuden auttavan crohnintautiin, mutta uskon sen auttavan estämään muita tauteja? En todella tiedä ja juuri sen takia en edes yritä olla jotenkin fiksu ja tietävä liittyen näihin ruokavaliomuutoksiin. Nyt mennään ihan mutu- ja tunnepohjalla - ja tätä pohjaa ruokin sitten netistä löytyvillä teksteillä. Oppia ikä kaikki.
Nyt olisi siis tarkoitus enemmän tai vähemmän siirtyä viljattomaan ruokavalioon. Ei ole ihan yksinkertaista ihmiselle, jonka perusruokia on puuro, pasta ja leipä. Lemppariherkut ovat korvapuusti ja lakritsi. Olen nyt jonkun aikaa ollut jo syömättä kaupasta ostettuja leipiä. Kaapissa on kuitenkin makarooneja ja -jauhoja joka lähtöön. Kaikki ajatuksella valittuja. Katsotaan tuleeko ne vähitellen käytettyä vai miten tämä homma eteneekään.
Niin se risotto. Riisistä tulee meidän talouden uusi pasta. Riisihyllylle notkumaan ja oppimaan, että riisi on vain yleisnimike kaikenlaisille tuotteille. Onhan tässä muutama muukin viljaton asia opittavana ja ihmeteltävänä. Ei voi taas muuta sanoa kuin katsotaan miten naisen käy ja onko mihin asti motivaatiota viedä tätä projektia.
Sairauteni aktivoitumisen myötä olen hiljakseen miettinyt näitä ruokavalioasioita pastakattilan äärellä viime keväästä lähtien. Olen lukenut erilaisia artikkeleita autoimmuunitauteihin liittyvistä ruokavalioehdotuksista. Monenlaista. Yksi sellainen teema näissä erilaisissa ruokavalioissa on viljattomaan ruokavalioon siirtyminen. Mä en lähde tässä tätä sen enempää tieteellisesti avaamaan. Jos asia on sinulle ajankohtainen, niin aloita etsiskely vaikka netistä ja tee omat päätelmäsi. Mä en todella tiedä onko viljattomalla ruokavaliolla oikeasti merkitystä Crohnin taudin hoidossa vai ei, mutta kyllähän monenlaista faktaa sen puolesta näyttäisi olevan.
Lähipiirissäni on viljattomalla ruokavaliolla saatu todella hyvä apu toiseen autoimmuunitautiin ja siinä ainakin tulokset puhuvat todellakin puolestaan. Itselläni on ehkä liian heikko usko viljattomuuden pelastukseen omalla kohdallani nykyisen sairauteni kohdalla, mutta koska yksi autoimmuunitauti tuo monesti mukanaan toisen - niin jotenkin on helpompi ajatella, että joillakin muutoksilla voisin estää tämän kiertokulun. Minulla on sukurasitteena ainakin diapetesta ja reumaperäistä sairautta, jotka ovat siis myös näitä autoimmuunitauteja. Miksi en usko viljattomuuden auttavan crohnintautiin, mutta uskon sen auttavan estämään muita tauteja? En todella tiedä ja juuri sen takia en edes yritä olla jotenkin fiksu ja tietävä liittyen näihin ruokavaliomuutoksiin. Nyt mennään ihan mutu- ja tunnepohjalla - ja tätä pohjaa ruokin sitten netistä löytyvillä teksteillä. Oppia ikä kaikki.
Nyt olisi siis tarkoitus enemmän tai vähemmän siirtyä viljattomaan ruokavalioon. Ei ole ihan yksinkertaista ihmiselle, jonka perusruokia on puuro, pasta ja leipä. Lemppariherkut ovat korvapuusti ja lakritsi. Olen nyt jonkun aikaa ollut jo syömättä kaupasta ostettuja leipiä. Kaapissa on kuitenkin makarooneja ja -jauhoja joka lähtöön. Kaikki ajatuksella valittuja. Katsotaan tuleeko ne vähitellen käytettyä vai miten tämä homma eteneekään.
Niin se risotto. Riisistä tulee meidän talouden uusi pasta. Riisihyllylle notkumaan ja oppimaan, että riisi on vain yleisnimike kaikenlaisille tuotteille. Onhan tässä muutama muukin viljaton asia opittavana ja ihmeteltävänä. Ei voi taas muuta sanoa kuin katsotaan miten naisen käy ja onko mihin asti motivaatiota viedä tätä projektia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)