Eläviä kuvia.

Yksi ensimmäisen maailman ongelma liittyen taloomme on täysin vielä käsittelemättä täällä blogissa. Mikä on television paikka tulevassa kodissa? Kolme kerrosta, yksi televisio.

Jos joku kysyisi minulta, että onko television paikka makuuhuoneessa, niin sanoisin ehdottomasti ei moiselle ehdotukselle. Jos kysymystä tarkennetaan, että onko meidän uudessa talossa television paikka makuuhuoneessa, niin sanoisin ehdottomasti kyllä moiselle ehdotukselle.

Television paikkaa mietittiin kyllä. Televisiolle olisi ollut pari luonnollista paikkaa. Katukerroksen olohuone- ja ruokailutila oli yksi vaihtoehto. En halunnut televisiota samaan tilaan ruokapöydän kanssa, kuten meillä on nykyään. Toinen paikka oli kellarikerroksen ns. takkahuone. Televisio ei voi olla kaksien portaiden päässä nukkamapaikasta. Juuri kun on saanut itsensä passivoitumistilaan teeveen ääressä ja on niin valmis nukkumaan - niin kahdet portaat tekevät koko televisiokatselusessiosta turhan, olet taas niin hereillä.

Kaikilla tälläisilla selostuksilla päädyttiin siihen, että televisiolle on paras paikka makuuhuoneessa, kuten hotellihuoneissakin. Makuuhuoneissahan haetaan aina hotellitunnelmaa. Aloitetaan se sitten tällä television sijoittamisella. Iltauninen minä voi jatkossa katsoa kymppiuutisetkin, kun voin vain sulkea silmäni niiden jälkeen.

Jos tämä television sijoittaminen osoittautuu täysin vaaleanpunaisten lasien läpi katsotuksi haihatteluksi ja joka ilta vain kiistellään sen sulkemisesta, niin television vaatimia pistorasioita on talossa useita ja asia voidaan ratkaista myös toisin.

Sinne ihan alas tulee sitten laajempaa tekniikkaa kuvan katseluun kuin telkkari. Valkokangas on jo saapunut ja rakentaja tykkää Bowers & Wilkins- nimisistä sivuista Facebookissa. Montaa huonekaluhankintaa ei ainakaan aluksi olla taloon tekemässä, mutta valkokankaan seuraksi hankitaan löhöilysohva. Jos saatte kutsun tulla meille katsomaan televisiota, niin ei siis tarvitse kömpiä meidän vuoteeseen.

Ei eineksille. Kotitekoiset lihapullat on niin helppoja ja varsinkin maukkaita.

Lattiavaihtoehtoja tummasta päästä.

Me ostettiin keittiö. Aikuisten oikeasti.

Pidempiaikaiset lukijat ja muuten taloprojektiamme seuranneet ovat varmasti laittaneet rahansa kiinni siihen vetoon, että meidän taloon ei koskaan tule mitään keittiötä. Kyllä me itsekin jo pohdimme, että jos ei osteta keittiötä ollenkaan - ja investoidaan nekin rahat löytämäämme 6500 euron valaisimeen. Upea oli kyllä se valaisin.

 Keittiö on kuitenkin hyvä olla, joten yli vuoden kestäneiden keittiöpohdintojen jälkeen tilattiiin keittiö lopulta JSP-keittiöt Oy:stä. Päätökseen vaikutti erinomainen ja nopea palvelu sekä kaappien valmistaminen asiakkaan mittojen mukaan että toki hinta. Sekään ei toki haittaa, että firman tehdas sijaitsee Juvalla, kotimaisuus on arvo sinänsä. Nyt toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti ja keittiön osalta vuosia tästä eteenpäin.

Olemme kilpailuttaneet keittiötä samoilla piirrustuksilla koko ajan. (Jos olisimme koko ajan vaihtaneet vielä mieltämme keittiön ulkonäöstä, niin tässä olisi mennyt useita vuosia.) Hintahaitari tarjouksissa oli reilusta 4000 eurosta reiluun 10 000 euroon. Suoraan eivät toki ole verrannollisia, koska jokainen myyjä laittaa pakettiin oman mielensä mukaista sälää ja laatua tai laadutonta tavaraa. Suuri ero tarjousten hinnoista vain kertoo sen, että niiden sisältöön on oikeasti pureuduttava, jos rahalla on yhtään väliä päätösenteossa.

Tasot ja kodinkoneet tilaamme vielä erikseen, jotta tässä tehtiin nyt kauppoja kaapeista ovineen.

 

P.S. Keskimmäisessä kuvassa on uuni ja mikro vierekkäin. Näin halusimme ne alusta asti. Aika nopeasti meille selvisi se, että kaikissa keittiöfirmaesitteissä vierekkäin ei olekaan uuni ja mikro, vaan kaksi uunia tai uuni ja höyryuuni. Miksi näin? Mikro on aina korkeudeltaan matalampi kuin uuni. Tuohon mikron alle voi sijoittaa täytelevyn tuon kuvan mukaisesti tai sitten lämpölaatikon, joka on metallin värinen. Meille siihen tulee nyt sitten rosterinen täytelevy, jotta saadaan mielikuvaa yhtä korkeista tuotteista. Ala- ja yläreuna samalle tasolle. Kaikkia tälläisiä ongelmia tulee vastaan, kun lähtee keittiötä hommaamaan. 

Aurinko paistaa Lahdessakin, mutta....

Sinkkuelämänsä katsoneille, suuren maailman julkkispainotteiset mediat läpikäyneille ja New Yorkiin ihastuneille on tuttu paikka myös Hamptons. Yhdysvaltojen Hanko. Jos haluaa valokuvaterapiaa, niin Hamptonsin kirjaaminen Googleen toimii aina. Mulla on myös lakanan kokoinen Lexingtonin Summer in the Hamptons-esite pikaiseen kesäfiilistelyyn. Siitä on riittänyt iloa jo kohta vuodeksi.

Minulla oli pitkään sellainen käsitys, että Hamptons on kuin Venäjä.

Sinne päästääkseen pitää tuntea joku, joka sinut sinne kutsuu. Joku, jonka luokse mennä. Ei voi vain ylittää rajaa ja mennä hengailemaan. Sittemmin olen ymmärtänyt, että myös tavisturisti voi ihan itse hoitaa itsensä paikalle ja se ei ole väärin. Se on ehkä sosiaalisesti arveluttavaa tai ainakin tacky - mutta ainahan turismi on!

Voi myös käydä noloja tilanteita, kuten tässä boldinteriordesigns.blogspot.fi -blogista nappaamastani karttakuvasta voi todeta. Luulee olevansa vaikka ja missä, vaikka ei ole vielä päässyt edes porstuan puolelle.

The Hamptons on upeita rantoja ja vielä upeampia taloja.

Lähde: www.tumblr.com, lataaja pip-pep-prep.

 Puhumattakaan siitä, että päiväkävelyllä voi tulla vastaan Gwyneth ja Madonna. Yhdessä. Tacky nousisi ihan uusiin ulottuvuuksiin.

 Imatran tyttö, entinen malli ja nykyinen stailisti Tiina Laakkonen asustelee Hamptonissa. Hänen kotinsa on esitelty en.paperblog.com -sivustolla, josta nappasin nämä kuvat. Suomi ja Hamptons yhdessä.

Tapetti on käsittääkseni Rut Brykin Apollo-perhonen 50-luvulta.
Eilen tämän bongasin Tapettitalosta.

Se olisi taas yksi käyntikohde pitkälle toivematkakohteeni-listalle kirjattu. Summer in the Hamptons.