Liikkuu, ei liiku.

Alkuviikosta tapasin PT Sinin. Oli oikein hyvä sessio, koska mulla oli muutamakin tekniikkakysymys liittyen mun kuntosaliohjelmiin ja sain toimivia vastauksia. Motivoiva tapaaminen. Painokin oli tippunut pari kiloa, toki ollaan painossa korkeissa alkulukemissa, että pari kiloa tippui ihan sillä, että nousi ylös sohvalta. Tippui kuitenkin.


Sitten edellisen tapaamisemme PT Sinin kanssa olen käynyt kaksi kertaa viikossa kuntosalilla, tehnyt jonkun verran hölkkälenkkejä 5,5 - 10,5 kilometrin väliltä sekä käynyt ohjatuilla liikuntatunneilla. Olen käynyt pari kertaa kahvakuulatunnilla, jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Kovaa, mutta mukavan yksinkertaista hommaa. Kävin steppilautatunnilla, josta en ole koskaan pitänyt, enkä nytkään innostunut. Kävin spinningissä. Toimii. Vatsa-peppu-treeniä ja syvävenytystä. Hyvä combo tiistaisin. Toinen kahvakuulatunti oli mallia HIIT - eli liikunnan muodikkainta huttua.

---- sitten torstaina alaselkä sanoi sopimuksen irti. Kaikki alkoi jo sunnuntain lenkillä, tunsin, että suoli painoi ja juoksuasento oli väärä. Olisi pitänyt ottaa heti taukoa liikuntaan, mutta eihän sellaista voi tehdä, kun juuri on lähtenyt homma taas rullaamaan. Eikun pari tuntia treeniä joka ilta ja vähän selkää painaa, mutta sillähän se lähtee, millä on tullutkin. Ei lähtenyt.

Eilisen lauantain vedin ihan lonkkaa ja illalla hain apteekista voidetta lihaskipuun ja kuumakäärettä. Kävely, makaaminen ja istuminen onnistuu jo hyvin. Ylösnouseminen ja laskeutuminen tekee tiukkaa sekä välillä kävellessä joku lyö puukolla. Eiköhän tämä tästä kuitenkin.

Eilen oli huono fiilis ja tuntui, että mä en liiku enää ikinä - kun yhdestä kivusta pääsen, niin tulee toinen ja taas toinen. Tänään on ollut parempi olo ja jopa saatan ajatella, että tää kipu on ainakin liikunnalla aiheutettua, eikä vain tätä mun perus kehonkipua, joka ei ole omissa käsissä.

P.S. Tuolla salilla on avautunut tuo kipeän suolen vaikutus oikean puoleiseen kehoon ihan uudella tavalla. Juostessa olen aina tajunnut, että juoksuasento ei pysy kasassa ja että jokin menee todella pieleen. Nyt salilla ja ohjatuissa liikunnoissakin olen tajunnut miten vaikea oikeaa puolta on hallita. Se tuntuu siltä kuin olisi jalka puutunut ja sä tiedät, että se jalka on lattiassa, mutta se ei silti kanna. Oikea kylki vaan katoaa tai tuntuu, että kyljestä puuttuu pala. PT Sini sanoi, että joissakin liikkeissä hän huomaa, että tasapaino on jo parantunut. Olen myös ymmärtänyt, että nyt ei ole enää kysymys siitä, että pitää saada vatsamakkara pois - vaan siitä, että keskivartaloon pitää saada lihasta, jotta tuolle suolelle saadaan vastusta. Tässä ei enää nuorruta ja jos suoli päättää tulehtua tulevaisuudessakin, niin kehon, minun, pitää olla siihen valmiimpi.