Tänään se taas alkaa. Yksi mun paheista saa vallan. Loputon Suurimman pudottajan tuijotus. Telkkarissa on vain yksi sarja, jota seuraan ja se on tämä. Tosin tällä viikolla on jo heti pari iltaa, kun en ehdi ohjelmaa katsoa - mutta mä kestän sen kuin nainen. Mulla on koko kesä aikaa.
P.S. Tää on se paras Suurin pudottaja-hetki ikinä. Mä itkin.
Iki-ihana
Tara juoksi maratonin kautensa lopuksi. Jokainen katsottu tunti oli tämän hetken arvoinen. Tara jäi mun pään sisälle tsempparina ja on siellä edelleen. Välillä voi kysyä itseltään, että
what would Tara do?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!