Luettua.

Olen edelleen muistanut välillä sivistää itseäni ja lueskella kirjoja tältä listalta.

Kesällä luin listalta George Orwellin Vuonna 1984. Kirja osui ja upposi.  Kirja on julkaistu vuonna 1949, mutta se voisi olla ihan hyvin kirjoitettu vaikka tänä vuonna. Ajaton. Siitä voi ehdottomasti käyttää ylistäviä sanoja, kuten mestariteos. Muutkin on käyttäneet siitä Suuria Sanoja. Kirjasta on myös jäänyt elämään suuria termejä, kuten eräänkin tositv-formaatin kautta erittäin negatiivisesta sanasta erittäin halutuksi sanaksi muuttunut Big Brother.

Kirja kertoo Winston Smith-nimisestä miehestä, joka asuu kuvitteellisessa Oseanian valtiossa ja työskentelee Totuusministeriössä, joka muokkaa historiaa vallanpitäjien tarpeiden mukaan. Oseaniaa johtaa diktaattori, jota kutsutaan Isoveljeksi ja suurvalta Oseania on todellinen totalitarismin perikuva, jossa jopa asukkaiden ajatuksia seurataan ja muokataan halutunlaiseksi mm. heidän käyttämää kieltä muokkaamalla. Kirja on täynnä yhteiskunnallista tykitystä, mutta kirja on silti täysin puhdasverinen romaani. Arkea, salaista rakkautta, jännittäviä tilanteita ja käänteitä.

Kirja on ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa oppikirja-tittelin alla (kanta-asiakaskortilla sai oppikirja-alennuksen), vaikka ihan tavallinen pokkari onkin. Kirjaa lukiessa sitä vertasin Neuvostoliittoon ja sosialistisiin maihin (joissa kirja olikin kielletty) sekä kylmän sodan aikoihin ja ikävä kyllä ihan tähän nykymaailman  menoon. On aika kauheaa, kun lukee totalitarisesta valtiosta ja ihmisten menosta siellä ---ja sitten moni kohta rupeaa kuulostamaan ihan nykypäivän Suomen tilanteelta. Pää tyhjänä tuijottaa ruutua ja ottaa asioita vastaan valmiiksi mietittynä, ei jaksa tehdä asiasta omaa mielipidettä. Kirjassa ihmiset eivät saa tehdä omia ajatuksia, me saisimme. Kirjaa lukiessa koin huonoa omaatuntoa siitä, että ei jaksa tutustua  esimerkiksi yhteiskunnallisiin asioihin paremmin, luottaa vaan, että Isoveli valvoo ja pitää huolta. Toisaalta tuntui siltä, että meitäkin tyhmennetään aktiivisesti, kun kaikki uutisointi on niin pilkottua, että ei mitenkään voi ymmärtää kokonaisuuksia. Kymmenen minuutin uutislähetyksessä käydään läpi tusinallinen uutisaiheita Pohjois-Afrikan mellakoista Euro-kriisiin, sosiaalimenojen leikkaamisesta kirjallisuuspalkintojen saajiin. Saatan olla vähän hidas, mutta jäin vielä miettimään sitä Egyptin tilannetta, kun Sarkozy jo pussaili Merkelin kanssa. (He muuten pussailevat joka päivä, ovat varmaan samaan aikaan aina flunssassa. Sinä päivänäkö euro sitten kaatuu?) Googlettelin kirjaan liittyen jossakin vaiheessa, kun halusin lukea viisaitten ihmisten kirjoituksia kirjan sanomasta. Kaikenlaista löytyi. Yksi erilainen avaus olivat erilaisissa uskonlahkoissa mukana olleiden kokemukset kirjasta. Kirja oli ollut heille ahdistava kokemus, koska uskonlahkoissa on vastaavaa totalitarismia, jossa ihminen pakotetaan tiettyyn muottiin ja jopa ajatuksia yritetään valvoa sekä ohjailla. Kirja on mielikuvituksen tuote, mutta kuitenkin monille niin totta ---jopa tänä päivänä. Olisi hienoa päästä jonkun viisaan ihmisen luennolle, jonka aiheena olisi tämä kirja. Nauttisin.

 "Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa" --siinä sitä on pariksi tunniksi miettimistä, jos et kyseistä kirjaa heti mistään käsiisi saa.

--------------

Joku viikko sitten sain päätökseen listalta kotimaisen kirjan Sarasvatin hiekkaa. Mä ymmärrän täysin miksi Risto Isomäen kirja on nostettu tälle kirjalistalle, vaikka se ei ollut "mun kirja". Kaikki luonnontieteen puolelle kääntyvä on niin vierasta, että ei riitä kapasiteetti pienessä päässä. Kirja on todella hyvin kirjoitettu ja sen takia sen ehdottomasti luki kuitenkin loppuun. Kirja on sekoitus totta ja mielikuvitusta. Se on myös täysiverinen romaani rakkaustarinoineen, ihmiskohtaloineen ja hurjine käänteineen, mutta samalla vahva kirjoitus ilmastonmuutokseen liittyvistä teemoista. Japanin katastrofi nousee pakosti mieleen tätä kirjaa lukiessa. Kirjan lopussa oli hyvä kirjoitus, jossa käydään läpi mikä kirjassa oli totta ja mikä keksittyä. Kirja todistaa ainakin sen,  että lukeminen kannattaa aina, vaikka joutuisi vähän jumppaamaan seuraavalle sivulle päästäkseen.

Kirjalistalta minulla on nyt kesken Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Nää venäläiset klassikot on aina varmoja.

J.K. Listalta löytyy myös Tintti-sarja. Tintti-kirjoihin en ole tarttunut sitten lapsuuden, mutta Tintin filmatisoinnin kävin katsomassa. Aikamoista menoa ja teknistä ilotulistusta. Suosittelen.