Viikonloppuna oli aakeeta ja laakeeta.

Perjantaina otettiin koiran kanssa suunta kohti Seinäjokea. Ensiksi junalla Tikkurilaan ja siitä sitten pendelöimällä Seinäjoelle. Tuo Pendoliino on kyllä niin legendaarinen juna noiden myöhästelyjensä kanssa. Nelisenkymmentä minuuttia oli myöhässä taas vaihteeksi. Onneksi ilma oli hyvä ja koira rauhallinen.

Eka meitä vaan nauratti....

Tampereen kohdalla oli jo "koska me ollaan perillä"-meisinki.

Seinäjoella meitä oli vastassa mieheni, joka oli Pohjanmaalla ollut menneen viikon. Meidän oli tarkoitus ajella kohti mieheni vanhempien kotia, mutta mies olikin ostanut meille yön Härmän suunnasta Powerparkista. Siellä meitä odotti "mökki". Se oli ihan mukava yllätys sekä itselleni, että koiralle. Pitkän matkan päätteeksi saimme olla keskenämme ja kerätä voimia. Koira on aina innoissaan hotellihuoneissa, möyhii pedissä ihan tohkeissaan ja etsii kaikki paikat. Sänky oli todella pehmeä, mutta yhden yön se meni. Se oli kuin pieni pesä.

Me asuttiin tuossa alakerrassa.

Aamulla heräsimme aikaisin ja kävimme koiran kanssa lenkillä. Uskaltauduin käymään pulahtamassa huoneen edessä olevassa altaassa. Vesi oli todella kylmää!

Lähdimme aamiaiselle alueen hotelliin. Hotelliaamiaisella minut saa pidettyä hyvällä tuulella jonkin aikaa. Aamiainen oli ihan monipuolinen. Croisantteja oli kahta laatua, mutta kummatkin olivat ei-niin-täydellistä-tasoa. Koira saa aina hotelleissa leikkeleaamiaisen, doggybagiin pakataan sille leikkeleitä ja pari juustosiivua.

Mies oli varannut minulle vielä ratsastusta, yllätyksiä toisensa jälkeen. Olen viimeksi ollut hevosen selässä viime vuosituhannella, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Retkelle maastoon lähtivät minä, ohjaaja sekä kaksi muuta tyttöä. Muilla oli kunnon ratsastusvarusteet, minulla farkut ja lainakumisaappaat. Siellä sitä sitten mentiin hopoti-hop. Laukat, ravit ja tienylitykset. Aluksi jännitti vähän liikaakin, mutta kyllä se siitä sitten iloksi muuttui. Vesisadetta en huomannut yhtään! Vasta tallilla huomasin olevani ihan läpimärkä. Huih!

Mies oli onneksi jo perjantaina käynyt kiertämässä Powerlandin huvipuiston, niin minun piti osallistua vain 5D-teatteriosuuteen. Olihan kalliit minuutit, mutta olihan se ihan yes, mutta ei mikään mieletön!

Keskisen Vesan ihmeitä kävimme vielä ihmettelemässä Tuurissa. Siellä oli muutama muukin ja ei oikein lämmetty ostoksille. Pakollinen kierros ja äkkiä pois.

Sitten siirryimme anoppilaan. Siellä vierähti sitten vuorokausi päiväunia nukkuen, syöden, koiran kanssa ulkoillen, miehen sisarusten kanssa höpötellen ja appivanhemmilla oli vielä sunnuntaina 35-vuotishääpäivä.

Sunnuntaina ajelimme kotiin ja pysähdyimme matkalla Vehon automuseossa. Lähtiessämme saimme pari pussillista lämpimiä munkkeja matkaevääksi. Olivat menossa kiinni ja munkkeja oli jäänyt yli. Pitihän niitä toki maistaa ja oli niin hyvää. Joku kohtuus kuitenkin ja ne pakattiin miehen mukaan töihin jaettavaksi.