Aloitin tammikuun karkki/sokerilakkoilun lukemalla Sokeripommi-kirjan, kyseisestä kirjasta kirjoitin muun muassa
täällä. Tammikuun lopetin sitten lukemalla toisen sokerittomuus-kirjan eli Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta (uusittu painos, 2014). Tämä kirja oli huomattavasti maanläheisempi ja antoi tunteen, että tästä kirjasta minä löydän itseni.
En usko, että olen Sokeripommi-kirjan esittelemässä tilassa, joka vaatii vähintään kolmen kuukauden sokerittoman ja melkeinpä hiilarittoman vaiheen, mahdollisen katkaisuhoidon ja 12 askeleen ohjelman - ja senkin jälkeen olet koko ajan askeleen päässä uudesta katkaisuhoidosta. Toki addiktion kieltäminenhän on sitten vaan sitä, että ei myönnä tilanteensa vakavuutta.
...mutta...
...olen varmasti tässä Irti makeanhimosta-kirjan tilassa eli korvaan makealla muuten huonoja ruokavalintoja, syön makeaa tarpeeseen nähden liikaa ja opetan kehoa vaatimaan sokeria tietyissä tilanteissa. Tästä kirjasta löysin itseni.
Ei se sokerittomuuskaan ole sen kummempaa, kun ei vaan pane sitä suuhunsa ja pitää huolta, että päivittäinen ravinto on hyvää ja sitä on riittävästi. Kuitu ja hyvät rasvat jäivät mieleen kirjan ruokasuosituksista. Kirjassa on tarkkoja gramma-määriä kaikenlaiseen syömiseen, mutta sellaisia en itse jaksa tuijotella. Hyviä välipaloja tulee olla saatavilla ja makeaa on hyvä syödä ajoittain, että ei iske hillitöntä sokerihimoa. Tumma- tai raakasuklaa tai joku muu pieni herkku silloin tällöin.
Eilen olin tosi mukavilla kahvikutsuilla ja pöydät notkuivat herkkuja, kymmenen erilaista kakkua tarjolla, karkkipurkkeja sekä suklaarasioita ympäriinsä - kaikkea olisi voinut
niin syödä. Olen jo sisäistänyt sen, että en syö jauhotuotteita, täten moni herkku jää ihan sen takia syömättä. Pöydästä löytyi
sokerittomuuslinjalta juustoja, perunalastuja, viinirypäleitä, erilaisia pähkinöitä, raakasuklaata ja itse vein pieniä raakaleivoksia mukanani. Lievän ähkyn sai ilman sokeriakin. Pari lasia skumppaa sitten antoi riittävän sokeripotkun - eiköhän sillä taas pari päivää pärjätä.
Itsestähän nämä hommat on kiinni ja sitten voi itseään vielä tukea fiksuilla ruokavalinnoilla. Helppoa, eikö? No ei. Välillä helpompaa kuin toisena päivänä. Tekeekö tästä vaan jotenkin liian ison numeron? Sokeri kuuluu arkeen ja juhlaan - ja ihan liian isoina määrinä, mutta ei sen tarvitse olla normaalia. Ite söin. Mitä kun sitä sokeria on siinä maksamakkarassakin? Jos vaan jättäisi ne karkit pois. Suklaahan on terveellistä. Hiilareitakin pitää syödä. Sokeri on yleisnimi monelle.
Aika sekavaa.
P.S. Nämä kaksi kirjaa kannattaa kyllä sisällyttää sokeriaddiktiosta irtautumiseen. Ensiksi kannattaa lukea tuo Sokeripommi, on sen verran kovaa kamaa, että muutama päivä menee taatusti ilman sokeria ihan kirjaa vain ajattelemalla ja sitten tämä Irti makeanhimosta maanläheisempänä jatko-osana.
