tag:blogger.com,1999:blog-75850930122458158.post5682228282191878447..comments2023-10-17T11:02:41.100+03:00Comments on Eletään aikuisesti .: Sokeriaddikti ihmettelee sokerin mahtia.Seenahttp://www.blogger.com/profile/01025429839739780628noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-75850930122458158.post-6600728691123168652015-01-18T19:48:38.279+02:002015-01-18T19:48:38.279+02:00Kiitos kommenteista! Sosiaalisista tilanteista pit...Kiitos kommenteista! Sosiaalisista tilanteista pitää postata ihan erikseen, mutta yleisesti ottaen Leena - I agree! Tsemppiä molemmille sokerittomuuteen. Itse yritän vähentää ja järkeistää ....ja katsotaan mihin tää vie. Seenahttps://www.blogger.com/profile/01025429839739780628noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-75850930122458158.post-49850859947849081012015-01-18T08:40:16.357+02:002015-01-18T08:40:16.357+02:00Itsekin olen ryhtynyt sokerittomuusprojektiin, kos...Itsekin olen ryhtynyt sokerittomuusprojektiin, koska olen aina ollut niin koukussa sokeriin. Aion itse asiassa olla koko tämän vuoden sokeritta ja hyvin on toistaiseksi sujunut! Olen lukenut asian tiimoilta mm. tuon Sokeripommin ja samaa mieltä olen kanssasi siitä, että kirjassa lennellään aika korkeissa sfääreissä välillä. Toisaalta tunnistan kyllä itseni tosi monesta kohdasta mutta toisaalta en (ainakaan vielä) näe sokeria aivan noin järisyttävänä yhteiskunnan vihollisena kuin Jonsson. Oma viholliseni se kyllä selkeästi on ja olo on jo reilun parin viikon sokerittomuuden jälkeen parempi kuin aikoihin. Paljon tsemppiä sokerittomuuteesi! :)Kahvia, kiitos!http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitosnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-75850930122458158.post-34082016930179365432015-01-17T22:33:42.124+02:002015-01-17T22:33:42.124+02:00Moi Seena! Lueskelin tässä sun tämän vuoden ajatuk...Moi Seena! Lueskelin tässä sun tämän vuoden ajatuksia sokerista. Itse olen nyt 11päivää ollut ilman sokeria (ei meillä lasketa, eipä!), ja ainoa vaihtoehto siihen on itse tehty, prosessoimaton ruoka, mitä tarvitsee syödä tarpeeksi usein. Itsekin tunnustaudun täysin sokeririippuvaiseksi, ja ainoa tapa päästä siitä eroon, on totaali kieltäytyminen. Mutta oletkos huomannut, että tämä sokerittomuus on sosiaalisesti vielä isompi juttu, kuin ruokalautasella? Itse koen ainakin suurta ympäristön painetta - "etkö sä vois vähän ottaa?" "Mä tein nyt sulle sitä viljatonta ja sokeritonta ruokaa, hukutin sen kyllä pekoniin ja juustoon, että se maistuisi edes joltakin." "Mites, mä laiton tähän tätä hilloa, eihän se haittaa, kun siinä on kummiskin marjojakin?" jne. Miksi kuka tahansa saa syödä vaikkapa perhepitsan ja litrasen pirtelön päälle krapulapäivänään, mutta se on ongelma, jos joku ei ota kahvipöydässä edes sitä kaurakeksiä... Toisaalta hymyillyttävää, toisaalta karmivaa.<br /><br />Opin sokerista koko ajan enemmän, samoin sokerittomuudesta. Itsestäni parasta sokerittomuudessa on se, että iho voi heti paljon paremmin. Ja toki se, että jo tämän 11päivän jälkeen vaaka näyttää 5kg vähemmän, kun pahin pöhnä on häipynyt.<br /><br />Mutta ehkäpä eniten olen oppinut ympäristöstä - hämmentävin argumentti oli asiallisen, keski-ikäisen, sairaanhoitaja tuttavani - "höh, toi on ihan typerää, aivot tarvitsevat sokeria. Varo vaan." What!! Itse syön toki juureksia, marjoja, hedelmiä ja vähän maitotuotteita, niissä kaikissa on toki niitä tarvittavia sokereita. Mutta ajatteleeko ihan oikeasti monikin ihminen niin, että mun on nyt pakko syödä tosta toi karkkipussi, munkki ja puoli litraa jäätelöä suklaa kastikkeella, kun mun aivot tarvitsee sokeria? Jäätävää.<br /><br />Mä palaan tänne jatkossa lueskelemaan, että miten sulla menee :)<br /><br />-Leena-Haltiakummihttps://www.blogger.com/profile/10299053525312751993noreply@blogger.com