29. syyskuuta 2012

Lauantai on karkkipäivä.

Vieläkö pyörii omenia nurkissa? Niin minullakin. Tässä taas yksi omppuresepti.

Karamelli-kinuskiomenat

6–8 annosta
Valmistusaika: 5 minuuttia + 2 tuntia kinuskin keittämiseen
1 prk (á 394 g) kondensoitua, sokeroitua maitotiivistettä
6–8 kotimaista pientä luomuomenaa
3–4 rkl tutti frutti -rouhetta
puutikkuja

Poista säilyketölkin etiketti ja keitä tölkkiä isossa, vedellä täytetyssä kattilassa hiljalleen pari tuntia. Anna purkin jäähtyä ennen kuin avaat sen. Kumoa purkissa oleva kinuskikastike lautaselle ja pyörittele siinä pestyt omenat, jotka olet työntänyt puutikkuihin. Ripottele pintaan tutti frutti -rouhetta ja nauti heti. Ohje: menaiset.fi





Kyllä tuosta kinuskimäärästä olisi tehnyt noita omenia huomattavati enemmän kuin 6-8 kotimaista, pientä omenallista. Kolme söin tuossa alkuun ja se oli ihan riittävä kerta-annos. Pieniä ovat nuo minun omenat kyllä. En usko, että tällä reseptillä uudestaan lähden tekemään juuri näin - mutta jouluna voisi kokeilla isoihin punaisiin omeniin ilman mitään karkkirouheita. Niissä olisi ehkä sellaista eurooppalaista huvipuisto- tai joulutoritunnelmaa.

Kinuskin keiton aikana on pari tuntia aikaa pohtia, että missä ne grillivarrastikut on, mikä kannu/puteli/vaasi on tarpeeksi tukeva omenatikkujen säilytykseen, miten toinen käsi käy kinuskissa ja toinen karkkirouheessa (jottei tule kinuski-karkkikäsi...) jne. erinäisiä muita eteen tulevia ihmettelyn aiheita voi siinä odotellessa käydä läpi. Niin ja paistaa kakun, sillä....

Kinuskia jäi jonkun verran ja sen olisi voinut johonkin kakun väliin vetäistä. Ei ollut sitä kakkua, joten levittelin sen leivinpaperoidulle lautaselle, ripottelin loput karkkirouheet päälle ja nyt se on jääkaapissa muuttumassa toffeelevyksi. Illalla näkee, että tuliko siitä toffeelevy vai jotain ihan muuta. Koekeittiö kiittää ja kuittaa.



28. syyskuuta 2012

Raksapäivä 165: Harmaita ilmoja, värejä, valoja ja varjoja.

Tässä muutamia harmaita kuvia. Harmaa on ilma ja vähitellen myös talo. Lehdessä luki, että Lahdessa on menossa toiseksi sateisin syyskuu 50 vuoteen. Rakentajan unelma. Hienosti hommat kuitenkin etenee. Ei me sokerista olla.

 Tässä kuvassa näkee, että seinälautoja on saatu jo lyötyä kiinni. Työtoveri S:lle terveisiä, että ei me sit jätettykään sitä vihreeksi. Tää väri on joku harmaa. Eihän värejä ole edes olemassa, muka-värit on vaan värejä sekä valoja.

 Tässä tää väri on ihan vaaleansininen. Edellisessä kuvassa väri oli jotakin vaaleaan harmaaseen taittuvaa.


 Autotallin ovi voitaisiin asentaa muuten, mutta talli on vielä liian täynnä tavaraa. Hyvähän tuo iso reikä seinässä olisi vähitellen saada toki umpeen.

 Tässä kuvassa tulee jostakin ihan mieletön valo, vaikka oikeasti ulkona on synkeän harmaata. Outoa. Tämä kuva kuitenkin yrittää kertoa, että villoja on tuonne ihan ylös asti laitettuna. Sama sanoma tuossa alla.

Tässä kuvassa talo on tosi vaalea. Tämä kuva kertoo siitä, että seinälautoja ei myöskään voida lyödä kattoon asti, koska me nyt odotellaan lähetyksiä Saksasta ja Ruotsista. Tuohon katon ja seinän taitekohtaan tulee jotakin vielä. Ja se jokin meille tulleista kuljetuksista on puuttunut. Tuo valkoinen kohta on oven paikka, jossa on väliaikaisesti styroksilevy.

Talon väri näyttää mielestäni oikein hyvältä ja olen siihen tyytyväinen.

24. syyskuuta 2012

Helppo omenakakku osa 2

Serkkuni T lähetti minulle tämän omppukakkureseptin ja eilen ehdin harjoitella taas leipomista. Tämä oli mehevämpi kuin edellinen omenakakku - tähän tulee rasvaa!

Omenakakku

4 munaa
12 rkl sokeria
1-2tl leivinjauhetta
1 sitruuna (kuori raastettuna)
1,5dl maitoa
1dl öljyä (laitoin sulatettua voita)
300g jauhoja
3-4 omppua (tuplasti, jos pieniä)
(kanelia)

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää jauhot + leivinjauhe, sitruuna, maito ja öljy/voi tässä järjestyksessä. Lopuksi lisää paloitellut omenat (saa olla ihan kunnon paloja!). Paista 180 asteessa noin puoli tuntia. Mä paistoin kyllä melkein 45 minuuttia. Ei ollut kypsä 30 minuutin kohdalla.


23. syyskuuta 2012

Raksapäivä 160: Autotalli villoitettu.

Eilen mä villoittelin pari tuntia autotallia ja tänään miehen kanssa käytiin tekemässä se loppuun. Oli mukava rakennella kahdestaan. Nämä kuvat ovat eiliseltä.

 Autotallin villoitusta yllä ja alla.


 Alla on kirjasto-huoneen nimellä menevän tilan villoitus, jonka päälle on laitettu jo höyrynsulkumuovi.
 Eilen mies sai kattoa tehtyä. Katon kanssa on ollut suuria ja ärsyttäviä ongelmia talofirmamme kanssa. Puuttuvia osia odotellaan nyt Saksasta ja Ruotsista. Ennen niitä katto ei tule valmiiksi.

20. syyskuuta 2012

Raksapäivä 157: Villoja.





Evästauko.

Kattokin on edennyt.

Villoja paketissa.

Ja lopuksi vielä uusia ikkunoita...

Raksapäivä 156: Runkotarkastus.

Runkotarkastus tehtiin eilen ja kaikki kunnossa. Mitenpä muutenkaan?
Tänään on sitten aloitettu villojen laittaminen.
Mä istun tietysti vaan toimistolla, mutta hengessä mukana.

17. syyskuuta 2012

16. syyskuuta 2012

Matkalla: Patarei.

Elokuussa kävin siis vierailemassa Tallinnassa. Serkkuni T:n kanssa käytiin tutustumaan 1990-luvun alussa suljettuun huonomaineiseen Patarein vankilaan. Patarei sijaitsee Kalamajan alueella. Viereisellä tontilla sijaitsee toukokuussa avattu museoitu Tallinnan lentosatama, jossa vanha kohtaa modernin teknologian. Pitänee joskus käydä harjoittamassa turismia silläkin tontilla. Elokuussa päädytiin kuitenkin siihen naapuriin. Patarein pääsymaksu on kaksi euroa ja pienen esitteen sai yhdellä eurolla. Alueella on myös mahdollisuus kahvitella. Kahvi kannattaa varmasti juoda ennen vankilassa kiertelyä. Kierroksen jälkeen voi olla tarve poistua paikalta sen verran pikaisesti, että kahvittelu ei ole ihan ensimmäisenä mielessä.


Patareissa käyminen oli jo muutaman vuoden ollut agendalla, mutta aina se on vain jäänyt. Vihdoinkin kohteeseen päästyään on odotusta täynnä. Aluksi kaikki tuntui mielenkiintoiselta ja jopa jännittävältä. Jännityksen keventämiseksi Patareihin kannattaa ottaa kaveri mukaan ja on ystävällistä pitää pientä meteliä koko ajan. Pimeydessä ei halua yht´äkkiä törmätä toiseen hiljaiseen turistiin. Mukana kannattaa myös olla kamera kunnon salamalla tai taskulamppu. Monet huoneet ovat auki, mutta pilkkopimeitä. Kuvaa ottaessasi, näet kameran ruudulla mitä huoneessa oikeasti on ja minkä värisellä maalilla seinät on viimeksi maalattu. Niin, aluksi kaikki tuntuu mielenkiintoiselta ja jännittävältä. Ollaan autenttisessa kohteessa, jota turismi ei ole vielä muokannut haluamansa näköiseksi. Vähitellen Patarei tulee iholle ja lopulta menee sen alle. Tulee lievää henkistä ahdistusta kaikesta näkemästään, vanhan rakennuksen ilma käy koko ajan raskaammaksi hengittää - ja joutuu tilanteeseen, jossa toisaalta vielä haluaisi katsoa, että mitä seuraavassa huoneessa on, mutta toisaalta haluaisi vain johonkin kauas täältä pesemään kätensä. 

 Oikealla ja vasemmalle puolella on ulkoiluhäkkejä. Ennen toista maailmansotaa pidätetyillä oli mahdollisuus ulkoilla pihalla, mutta neuvostoaikana käytössä oli vain nämä kopit tunnin päivässä.
Patarei on vanha linnoitus meren äärellä. Se toimi tutkintavankilana vuosina 1920 - 2002.



Esitteen mukaan tiloja voi vuokrata nykyään tapahtumia varten. Pihalla tiedän pidetyn bileitä ja taidetapahtumia, mutta en nyt keksi mitä muita tilaisuuksia täällä pidettäisiin.

Nämä maalaukset olivat narvalaisten vankien maalaamia. Graffiti esittää ritarien hyökkäystä Ivangorodiin.
Sellit ovat vanhoja tykkihuoneita, jotka on jaettu seinällä kahtia. Selleissä oli 16 vuodetta ja kolmisenkymmentä asujaa.














Tämä on hirttohuone. Ennen toista maailmansotaa teloitukset suoritettin hirttämällä tai myrkyn avulla. Lattiassa oleva aukko on säilynyt hirttohuoneen pudotusaukkona.








Patareissa surmattiin satoja ihmisiä ampumalla. Raskaiden ovien ja paksujen muurien takaa ei laukauksia kuulunut. Viimeinen teloitus pantiin toimeen vuonna 1991. Viimeinen ampumishuone oli maalattu ruskeanpunaiseksi, jotta verijäljet katosivat seiniin.





Monet kuvat ovat valoisia ja värikkäitä salaman avulla. Varsinainen valaistus on hämärä, käytävävalaisin tässä kuvassa ja tieysti ikkunoista tulee valoa. Monet tilat ovat oikeasti pilkkopimeitä.

Taidan käydä pesemässä käteni.